2 (+1) uutta lukiaa :))

Hih, kaksi uutta lukiaa (+ S ) teretulemas :)

Päivä on vierähtäny ihan mukavasti, koukutuin tohon Sofi Oksasen Baby Janeen sitä tuli luettuu, tuttua nähtyä pitkästä aikaa! Ja pelailtua porukassa.. Eli mukava päivä kaiken kaikkiaan, ei mitään erikoista, mutta en oo pitkäänn aikaan pelaillu porukas kenenkää kaa, enkä oo jaksanu syventyy kirjojen lukemiseen, eli vähän uutta päivään. Toisaalta oon ollu tosi väsyny koko päivän.. Ja se on välillä tullu mieleen, et miksi oon näin väsyny, johtuuko se jostain kamalasta.. jne.. Mutta järellä kun taas ajattelen, niin eilinen oli aika rankka päivä.. Eka oli esitys, jota jännitin ihan tosi paljon, tuli seisottua, oltuu aika isossa ihmisporukassa, joka ei kyl ihme ja kumma ahdistanu! Sit illalla tuli kaveri käymään, käytiin saunassa, pelailtiin ja juteltiin aika syvällisiä.. Ja ne asiat jäi sit pyörii mieleen viel illallaki.. Asioita yläasteelta, kiusaamista johon olin osallisena , koska tiesin siitä mutta en tehnyt asialle mitään. Pyysi sitä ystävältäni anteeksi, että en tehnyt mitää sillon.. Oon itelleni vihainen, etten oikeesti sanonu jollekki joka ois siihen voinu puuttuu, olin itekki niin voimaton, jos se asia ois nyt niin tekisin asialle jotain enkä vaan miettisi niin kuin silloin.. Huomenna shoppingg ( okei joo, kaikkee hyödyllistä eli toivon mukaan ei lähe miljoonaa kynsilakkaa mukaan) ja ja ja tiistaina sit varmaa verikokeisiin.. Pelottaa vaan , et onks ne arvot laskenu mitä ne seuraa, vai onks oikeesti jotain .. Mut ei auta ku ootella.. Välillä se asia tulee mieleen ja meinaan rueta panikoimaa, mut sit saan järel ajateltuu, ja hallittua tilanteen.

monen moista parin päivän ajalta

Esitys meni suht hyvin, yks kappale ei oikee sujunu ja se lopetettii sit kesken :D ja muute kaikki meni ok:sti. Ekan kappaleen aikana jännitys laukes, ja alko helvetin moine vapina, mut mulla se ei onneks vaikuta ääneen. Hyvä fiilis jäi, ja tunsin taas voittaneeni itseni.

Eilis ilta puolestaan meni miten meni, sain illalla paniikkikohtauksen, olin niin väsynyt ja jännitin tän päivästä laulamista! Eka oli koko illan semmone apua apua, sit suihkus rupes ahistaa, sit tulin huoneesee ja tuli pakokauhu. Sit oli pakko päästä ulos, menin ulos jugurttipurkin ja laukun kaa ku laukus oli juomista, ja polttelin siin pari tupakkaa ja kokeilin rauhottuu. Oli kauhee kuoleman pelko, ja vapisutti, ja huippas ja kaikki tuntu tosi oudolta. Ennen ulos lähtöö nappasin puolikkaa opamoxin.. Nuo rappuset on ainuut mitkä pelottaa ihan saatanasti lähtee siin olotilas kävelee alas... Mut selvisin. Aikani pihalla olin sit tulin sisälle, ja alko helpottaa, vaik ajatukset meinas välillä karatakki. Mut sit sain viel ihmee aikasi unen päästä kii. Olen ylpeä itsestäni.

Ja tänä iltana pelattiin porukassa ja oli tosi hauskaa. Yleensä en siihen aikaan enää tee mitään kun ahdistaa, mut nyt aattelin et perkele, voin mä pelata, et sit lähen vaik kesken pois jos rupee ahdistaa ihan kamalasti. Käytiin myös toisen tytön kaa joka asuu tääl samas paikas, ni kaupas, ja juteltii kaikkee mukavaa, mitä lapsuudes on ajatellu ja luullu, esim. et mustavalkeeohjelmii ku katto nii luuli et ennen ei oo ollu värei. Sit mä muistan ku mä luulin ihan pienenä joskus 4 vuotiaana, et ku äiti ja iskä laitto mut aikaseen nukkuu, et ku on keskiyö , et aikuiset muuttuu hirviöiks. Se oli kamalaa. Mut samalla mulle tuli mielee, ku ala-asteel nukuin iskän luona aina sen vieres,  nii aina ku rupesin nukkuu, niin iskä silitteli mun hiuksia.. Toisaalta se oli ahdistavaa, mut samalla tuli sellane olo, et musta välitetään. Onneks oon löytäny sen saman tunteen nyttenki, vaikka se oli välillä kateissa, sillon ku olin masentunu.. Paljon on tullu taas mietittyy ja pohdittuu. Välil ku onnistus nollaa ajatukset.