teet miten vaan niin aina tekee väärin jonku mielestä.

Vittu mikä olo. Töissä kuustuntia, ihan kuollut olo. Pitäs jaksaa viel 2 viikkoa.. Väsyttää ja itkettää ja en tiiä. Nii ja sit käry kävi saatana. Pitää ihmisen olla hölmö :) Nyt voi vaan kattoo peiliin ja todeta , et oma moka. Mut sit jos tekee niiku pitäs nii aina se on jonku mielestä väärin. Aina saa kuulla jostain suunnasta paskaa. Mutta, en jaksa kirjottaa enempää. Vituttaa sen verta.

voi vitun vitun vittu! hyppään kaivoon saatana.

ja selvisin tänään monesta monesta asiasta, vaikka välillä meinasi ahdistaa niin mielettömästi..

hiihi

Kaikin puolin mukava juhannus! Kiitokset kaikille, oli tosi hauska nähä entisen paikan nuoria, ja hupsutella. <3
Niin siis viime viikko.. Elikkäs, juttua siis on ;) Pieni muotoiset treffit oli ja nyt on molemmilla tiedos, et kummatki taitaa olla vähä kusessa, ja nähtäväks jää, et tuleeks tästä mitään.. Mutta siis .. Ihastun harvoin, ja tää tunne ei toisaalta oo hirveen kiva.. toisaalta on.. Äh.. :') En jaksa nyt enempää kirjottaa, useempi sata kilometriä istuttu tänää autossa..

iskän luona yötä, ja ahdistaa ihan helvetisti. en tiedä miten pystyn rupee nukkuu arghghghg.

"Ihminen, joka ei ole saanut tulla nähdyksi eikä kuulluksi omana itsenään omine tarpeineen ja tunteineen, ei opi terveellä tavalla huomioimaan omaa itseään vaan keskittyy kaikessa vain muihin."

Törmäsin yllä olevaan tekstiin äsken.. Ja rupesin pohtimaan sitä.. En enää todellakaan keskity kaikessa vain muihin, mutta voin sanoa , että teksti kolahti ja kovaa..


Tänä päivänä menin aamulla neuvolassa käymään (menkkojen takia) ja jännitin sinne menoo ihan sikana. Vapisin viel siin pihalla ja mietin, et miten pystyn menee sinne. Mut menin ja selvisin! Mut sit oltii kavereiden kaa menos kauppaan , tai nää meni alkoon ja mie aattelin mennä kattelee kynsilakkoja, mut tie tyssäs aulaan, hyperventiloin ja vapisin siinä, enkä pystyny menee. Ja nyt vituttaa.. Mut joo, yritän rueta nukkuu ajois, huomen viel töihi ja sitten viikonloppu! 

Ai nii, ja salainen blogi on siis aluillaan , varmaan viikonlopun aikana saan sen valmiiks, eli sähköpostiosotteita voi laittaa jos kiinnostaaa lukea, mut en sit mee sanoo et hyväksynkö kaikki.. 

Mulla on niin epäonnistunut olo, kun voi vaa olla.. Eilen illalla panikoin. Tuntu, että sekoan jälleen kerran. Oli kuoleman pelko ja tuntu etten saa henkeä. Tuntu , et kohta kaikki romahtaa. Mut selvisin.. Mut kukas se oli aamulla taas odottamassa..
 Paniikin jälkeinen ahdistus iski siis aamulla. Olin ihan silmät ristissä. Tuntu , etten herää millään.  En kyennyt töihin. Tiedän, etten siellä ois pystyny olee. Ja oon ollu nyt töistä pois useempana päivänä, niin huomen on palaveri. Mie vaan peläten ootan, et millon on semmonen tilanne, etten pysty jatkaa. Aina kun oon jossain ollu yli pari viikkoa, niin tulee hirvee ahdistus aina lähtee ja en tiiä. Sit istuin sängyllä yli tunnin enneko puin, sit menin ulos röökille, piti terapiaan lähtee. Vapisin vaa pihal, ahdisti ihan saatanasti. Sit terapiaan mennes viel pihalla kelasin, et voinko mennä sinne.. Jaa muutenki aamu meni miten meni ja sit terapiassa en mahtanu mmitään, mut itkin. Vaikka yritin olla itkemättä, mut en voinu enää pidätellä. Sit nyt tuntuu hirveeltä kun tiedän, et on taukoo pariviikkoa, mietin et jos tulee jotain, niin kelle mie kerron?! Argh.
 Tiedän, et oli miun oma valinta lähdenkö aamulla, mut mulla on hirvee morkkis. Mie koen, etten pysty tekee mitään normaalisti. Lähi kaupas voin just ja just käydä ilman et rupeen hirveesti panikoimaan.
 Sit tiedän , että muutama tuttu lukee tätä, enkä voi kirjoittaa niin avoimesti, kun mitä kirjoittaisin päiväkirjaa.. Rupesin jopa mietii , et pitäskö tehä viel salainen blogi, et sais kaikki ajatuksensa ylös oikeesti.. Mut siis aamu meni miten meni ja jostain syystä koin osan ohjaajan sanomisista vittuiluna, vaikka ne ei vissiin sit sitä ollutkaan... mut tuli vaa semmone olo.. Laitoin jo sit terapias  äitille viestii, vaa tää ei vastannu ku oli kipeenä. Oisin menny kotii.. Mut ehkä ihann hyvä et tulin takas suoraan.. Muuten ois ahdistanu vaa enempi tulla tänne..

Mulla on ihan älytön ikävä muutamia tyyppejä.. Muutamia entisestä laitoksesta, oikeestaan melkein kaikkii aikuisii ja sit paria nuorta.. :( Muutamaa ystävää, jotka ymmärtää täysin miuta.. Ja sit äitiä ja veljiä ja iskää.. Ja tuntuu taas vaihteeks et kaikki itkettäää. Mut_en_halua_itkeä!

miusta ei tuu ikinä mitään

rekkalesbo vai hetero?

Voi ei, näin tytön tänää, kenen kaa oli pientä juttuu, tai siis puhuttiin ja todettiin et molemmat ollaan kiinnostuneita, mut et sattuneista syistä mikää vakavampi juttu ei toimis.. Eli välimatka yms yms.. Näin siis saman tytön tänään, ja voin sanoa, et heitti ajatukset sekasin. Ja rupesin miettii omaa identiteettiäni.. Oonko mie homo?! Vai hetero, vai mikä helvetti.. Tosi sekavia ajatuksia.. Toisaalta on ollu nyt useempi tyttö jotka on saanu niskavillat pystyyn ja perhoset lentelemään mahas, mut silti mie epäilen miun tunteita. Onko ne todellisia, vai haluunko vaan olla erilainen kun muut. Tunnenko oikeesti jotain vetoa naisiin, mut kun ei miehissäkään mitään vikaa oo, mut niihin on paljo vaikeempi luottaa. En  usko, et pystysin nyt rupee porukoimaan kenenkää kakslahkeisen kanssa..Tulee jatkuvasti mieleen, et vaikutanko ite näihi tunteisiin, haluanko erottua porukasta, haluanko olla se kummajainen.. Vai tunnenko ihan oikeesti näin, mitä on parin tytön kohdalla käyny. Ei mua tällä hetkellä kiinnosta pojat oikeestaan ollenkaa. Tai en tiedä. Tää epävarmuus ja epätietosuus ja kaikki on perseestä! Haluisin tietää kuka mie oon ja mitä mie haluun..

Ja kiitos nam, tuli tosi sekava postaus, mutta niin on tosi sekava olokin tai lähinnä sekavat ajatukset ku kaikki pomppii päässä, enkä tuu mihinkää loppu tulokseen.

diipadaapadaaaaa

Anteeks taas monen päivän postaus tauko, ei oo ollu inspiraatiota kirjottaa, mut olin tosiaan iskän luona yötä pitkästä pitkästä aikaa. Sit tällä viikolla en oo ollu töissä.. En oo saanu nukuttua ja aamulla töihin lähtö on tuntunu helvetin ahdistavalta! Mut sit on ollu tosi paska olo, kun en oo menny. Aattelen vaan, et miten epäonnistunu oon. Tänään töissä ois ollu retki päivä, oltas menty tonne korpeen linja-autol, ja oltu siel päivä, sit panikoin illan sitä, et en mie uskalla lähtee, mietin et jos mua rupee ahistaa siel, mie en pääse pois sieltä, miu ois pitäny syyä  niitten kaikkien nähen siellä, sinne oltas menty linja-autol. Kaikki noi tuntu nii ahistavalta, et en vaan yksinkertaisesti pystyny lähtee sinne : (
Sit tänään suostuin lähtee kauppaan.. Joo, suoraan kun pääsin kauppaan sisälle rupes ahdistaa.. Muutaman hyllyn kiersin mukana, ja sit oli pakko päästä pois, tuntu et kaikki sumenee, hirvee pakokauhu iski, hyperventiloin , aatteli vaa et en selvii ulos asti, sit oottelin ulkona ja kun pääsin autoon nii olo helpotti. On vaan niin epäonnistunut olo! En voi ees saatana kaupassa käydä niin ku "normaalit" ihmiset ! 

Jaa tervetuloa uudelle lukialle :)) En jaksa pitempään jaaritella, hirvee päänsärky, mut edelleenki postausehdotuksia saa heitellä!

100

Wou sadas postaus siis!
Viime yön olin iskän luona, ja se oli tosi iso saavutus miulle!! En oo ollu puoleen vuoteen taas yhtään missään yötä, ja sit repäsin ja lähin iskälle!
Illalla  nukkumaan mennes oli aika paniikki olo, mut selvisin siitä ja rupesin sit vaa nukkuu. Toisaalta on semmone olo et jes pystyin siihen ja pitäs olla ylpee, mutkun en osaa : ( Äh. Tänää käytii kirpputoril iskän kaa ja näi, sit tulin tänää takas tänne kämpille, ja sit kävi entisestä laitoksesta yks työntekijä käymäs :)
On tosi sekavat fiilikset, pitäs oikeesti osata olla ylpeä mut äh. En jaksa tänään runoilla enempää. Huomennna jos sitä lisää..