-

Ikävä menneitä, ikävä siskoa. Ikävä sitä kaikkea mitä meillä oli. Anteeksi, et varmaan arvosta tätä, mut mun on pakko kirjottaa, pakko päästää ulos nää ajatukset mitkä pyörii ympyrää miun päässä. Mietin sitä, et miks tähän pisteeseen ollaan tultu.. Joko me ei nähä / soitella / kirjotella tai sit jos pietään yhteyttä, niin kerrotaan vaan siitä kuui paska olla on.. Jotain särky siinä vaiheessa kun sie muutit. Tai oikeestaan siinä vaiheessa kun sanoit ensimmäisen kerran et muutto on edessä.. Enn muista millon oisin itkeny niin paljo. Sillon itkin, ja se tuli suoraan sydämestä, mien tienny miten selviän. Kenestäkään ei oo niin lyhyessä aikaa tullut miulle yhtä tärkeää. Muistan sen, kun lähdin ulkomaille viikoksi, mietin , et miten pärjään ilman sua. Ikävöin siellä ollessani, ja laitoin viestiä.. Sit päästiin onneks yhdessä ulkomaille.<3 On oikeesti niin ikävä sitä kaikkea. Oltiin kun paita ja perse. Tää on tosi sekavaa tekstiä, mut pakko kirjottaa, kun en uskalla kenellekkään puhua. Nykyään ei nähdä kun sillon jos mie käyn moikkaa.. Toivosin tosi paljo et sie voisit käydä meillä, ymmärrän et sulla on syysi. Mut tulee väistämättä mieleen , et vika on miussa.. (saattaahan se siis hyvin ollakkin.) Ja miulla on semmonen tunne, et miun tuki ja apua ja mikään ei riitä.. En tiedä ymmärrätkö.. Tästä voidaan jutella lisää jos haluat. Mut poinntti on se , et miulla on ikävä sitä aikaa kun meidän ystävyys oli muutakin kun pelkkää valittamista. Toivoisin, et voitas tavoitella vielä jotain samankaltaista mitä se oli.. sekavaa sekavaa sekavaa sekavaa , mutta niin on miun pää ja ajatuksetkin. Tästä piti tulla yleinen postaus, mut näköjään tulikin sinulle ja meidän väleille omistettu postaus.. Mut olet äärettömän tärkeä. <3

Eilen oli päivän siskön luona < 3 oli muksa päivä. "Tortilla pitsoja" ja sit viel illalla pitsalle, yh läski olo tuli. Mut kiva päivä oli. Tänää oli tarkotus olla laitoksella, mut tie käy taas kyläilemään. Mahtaa ne siel aatella ettei miusta pääse eroon hetkekskää. Ens tiistaina uuteen laitokseen tutustuminen (mut tiedän jo etten halua siihen paikkaan! ) Mut joo eilen ahisti illal jonku verran mut sain taas hallittua tilanteen. Nyt on toisaalta aika onnellinen olo, en tiedä miks.

Pari päivää sitten päätin, et viiltelyn on loputtava. Ja aijon pitää sen päätöksen!

Eilis iltana ahdisti tosi paljo, mut sain hallittua eikä se päässyt paniikkikohtaukseksi. Pikku "sisko" muuttaa ihan näinä päivinä.. En tiedä miten mie sen kestän.. Tulee tosi orpo olo..  : (((