monen moista parin päivän ajalta

Esitys meni suht hyvin, yks kappale ei oikee sujunu ja se lopetettii sit kesken :D ja muute kaikki meni ok:sti. Ekan kappaleen aikana jännitys laukes, ja alko helvetin moine vapina, mut mulla se ei onneks vaikuta ääneen. Hyvä fiilis jäi, ja tunsin taas voittaneeni itseni.

Eilis ilta puolestaan meni miten meni, sain illalla paniikkikohtauksen, olin niin väsynyt ja jännitin tän päivästä laulamista! Eka oli koko illan semmone apua apua, sit suihkus rupes ahistaa, sit tulin huoneesee ja tuli pakokauhu. Sit oli pakko päästä ulos, menin ulos jugurttipurkin ja laukun kaa ku laukus oli juomista, ja polttelin siin pari tupakkaa ja kokeilin rauhottuu. Oli kauhee kuoleman pelko, ja vapisutti, ja huippas ja kaikki tuntu tosi oudolta. Ennen ulos lähtöö nappasin puolikkaa opamoxin.. Nuo rappuset on ainuut mitkä pelottaa ihan saatanasti lähtee siin olotilas kävelee alas... Mut selvisin. Aikani pihalla olin sit tulin sisälle, ja alko helpottaa, vaik ajatukset meinas välillä karatakki. Mut sit sain viel ihmee aikasi unen päästä kii. Olen ylpeä itsestäni.

Ja tänä iltana pelattiin porukassa ja oli tosi hauskaa. Yleensä en siihen aikaan enää tee mitään kun ahdistaa, mut nyt aattelin et perkele, voin mä pelata, et sit lähen vaik kesken pois jos rupee ahdistaa ihan kamalasti. Käytiin myös toisen tytön kaa joka asuu tääl samas paikas, ni kaupas, ja juteltii kaikkee mukavaa, mitä lapsuudes on ajatellu ja luullu, esim. et mustavalkeeohjelmii ku katto nii luuli et ennen ei oo ollu värei. Sit mä muistan ku mä luulin ihan pienenä joskus 4 vuotiaana, et ku äiti ja iskä laitto mut aikaseen nukkuu, et ku on keskiyö , et aikuiset muuttuu hirviöiks. Se oli kamalaa. Mut samalla mulle tuli mielee, ku ala-asteel nukuin iskän luona aina sen vieres,  nii aina ku rupesin nukkuu, niin iskä silitteli mun hiuksia.. Toisaalta se oli ahdistavaa, mut samalla tuli sellane olo, et musta välitetään. Onneks oon löytäny sen saman tunteen nyttenki, vaikka se oli välillä kateissa, sillon ku olin masentunu.. Paljon on tullu taas mietittyy ja pohdittuu. Välil ku onnistus nollaa ajatukset.

Äh, taas ei oo jaksanu postailla. Päivät on menny omalla painollaan. Eilen selvisin kauppareissusta, vaikka ahdisti ihan vitusti! Jostakusta saattaa tuntuu hölmöltä, mutta mulle ne on aina saavutuksia. Toissa iltana ennen nukkumaan menoa ahisti ihan sikana, meinasin et lähen ulos, tuli jo semmone pakokauhu olo, mut sit jäin huoneenseen ja lueskelin sarjakuvia ja sain voitettua Mrs. Paniikin. :) Tänään aamul en ehtiny bussiin (pikkase väsytti) joten jäin sit laitokselle. Yritän tehä kouluhommii ja kävin pihalla vähä käveleksii äskö ja ruokaa pitäs rueta tekee. Siinä taas pari päivää kiteytettynä.

.

Kävin tänään kaupungilla pikku "siskon" kanssa <3 Ihana oli kierrellä kauppoja, ja pystyin käymään ulkona syömässä ilman , että ahdisti tippaakaan. Ainut ihminen kenen seuras mun on helppo syödä! Ei tuu semmone pakokauhu et pakko päästä pois. :) Sit ainut mis ahisti oli linkkupysäkki ja sit linjas jonku verran, mut selvisin!
Mut sit ilta.. Äh, ahistukset, en tiijä mistä, ahdistaa vaan ja sit tartuin taas veitseen.. Meinaan jäädä taas koukkuun. Pitäis keksiä jtn ton viiltelyn tilalle.. On vaa paska olo ja ilta ja nukkumaan meno ahdistaa, niin ku aina..