Synttärit meni lepposasti, eli nyt sitä ollaan täysikäne! :)
Yöt tääl uudes paikas on menny ihan ok, vaikka illalla aina ahdistaa..
Viime viikon onnistuin nousee aamusin iha helposti, oli reippaat tunti aikaa laittautuu ja syödä aamupalaa. Mut sit tänä aamuna oli tosi vaikee nousta.. En kuullu herätyskelloo joka oli pari kertaa soimas, tai en tiiä kuulinko, ku oli sen verra hiljasella, et sammutinko unissani vaiko en heränny ollenkaa. Enkä itse asias muista kunnol et ku käytii herättämäs. Aina ku on vaikee aamu, ja tuntuu ettei herää tommosii niin tulee semmone paniikki heräänkö seuraavana aamuna ollenkaa, et entä jos en herääkkää. Ja illallaki pelkään et saan jonku sydänkohtaukse ja kuolen, tai et pyörryn ja joku löytää mut vasta aamulla. Kaikki noi pelot tuntuu aina niin todelliselta.. Ahdistaaa! Itkettää mut en haluu itkee koska sit silmät tuntuu kauheelta ja sit saa aina panarit jo siitäki. ARGH!

Anteeks ku en oo jaksanu postailla, tuntuu vaa ettei oo mitään mitä kirjottaa, tai sit jos on, nii ei haluu muistella sitä yms. Mut siis, tulin tänää uutee "laitoksee" tai tämmösee tukiasumis juttuu, ja oon tääl pari viikkoo ja katon millast tääl ois asua.. Nyt on jo semmone olo, et mulla on ikävä omaa sänkyy, sitä tuttua ja turvallista laitosta ja niitä aikuisia kenen kaa on reippaat pari vuotta asunu ja ollu.. En tiedä mitä tästä illasta tulee, toivottavasti menee ok, mut jänskättää.. Kattoo oonko tääl niin pitkää ku oli aluks sovittu.. Sekavat fiilikset. Ja tääl on nii hirvee hiljasta, ahdistaa.. Tekis mieli lähtee käymää kaupas, mut mun pitää kävellä sinne ja ahdistaa jos ihmisiä kävelee vastaan ja ne kattoo mua. Haluisin et voisin käydä normaalisti kaupassa, luottaa ihmisiin , luottaa itseeni ja uskoa että pärjään, mutta silti pieni ääni päässäni sanoo "entä jos kaadut" , "entä jos pyörryt"  ,  "entä jos kuolet" , "sun jalat ei kanna", "kaikki katsoo" ,"kaikki näkee sun läpi"..

Ikävä ihmisiä.. Huoli ihmisistä.. Silence, sulle toivon kaikkea hyvää, oon susta huolissani , toisaalta myös toiveikas, olet uskaltanut hakea apua. Toivon nin paljon , että saisit elämästä kiinni <3 Susta on tullu tärkeä, vaikka ei edes tunneta.

"ehkä joskus et tunne itseäsi olet vieras omassa ruumiissa ahdistus kalvaa sisälläsi ja painajaiset unissa pidä silloin kynsin hampain kiinni todellisuudesta vaikka vaikeaa se on ain"

Vittu mikä yö. Olin nukahtamassa just vähän ennen kahtatoista, sit havahduin just ku olin nukahtamaisillani, sit ku oli tosi väsyny olo niin sain paniikkikohtauksen. Oli koko ajan tosi epätodellinen olo ja horjuin keittiöön ja pyydin rauhottavaa, sit lähin viel tupakalle, sit tulin takas huoneeseen ja sain joskus vähä ennen yhtä nukuttua.. Oli taas niin karmee olo. En inhoo mitään niin paljo ku noit paniikkikohtauksia! Koko ajan vaa aattelin et mie kuolen nyt tai pyörryn tai sekoon :S
Ja tänää pikkusiskon luokse käymää <3 Itkin eilen melkei silmät päästäni.. Mut joo, nyt jatkan lasityön tekoa..