oon itkeny koht silmät päästäni. ootan vaa koko ajan et millo siskon ääni kuuluu, millo se tulee vammastelee miu kaa :I mut ku se ei enää asu tääl :C äh, epätodelline olo..

en halua, en tahdo. :C

On niin epätodellinen olo.. Pikkusisko muuttaa tänää.. En tiedä miten mie selviän täst eteenpäin. En ymmärrä, et se ei oo enää illalla täällä, eikä huomenna , eikä viikonloppuna.. Eikä ens viikolla. On niin tyhjä olo.

"Älä piittaa kyyneleistä
ole kuin et huomaiskaan
en vain vielä pysty meistä
ihan täysin luopumaan
sinä pysyt mielessäni
vaikka nyt sä lähdet pois
ehkä joskus kaikki toisin olla vois"

btw . en oo satuttanu itteeni pariin päivään, vaikka just nyt mieli tekis!

Pari päivää sitten päätin, et viiltelyn on loputtava. Ja aijon pitää sen päätöksen!

Eilis iltana ahdisti tosi paljo, mut sain hallittua eikä se päässyt paniikkikohtaukseksi. Pikku "sisko" muuttaa ihan näinä päivinä.. En tiedä miten mie sen kestän.. Tulee tosi orpo olo..  : (((

.

Kävin tänään kaupungilla pikku "siskon" kanssa <3 Ihana oli kierrellä kauppoja, ja pystyin käymään ulkona syömässä ilman , että ahdisti tippaakaan. Ainut ihminen kenen seuras mun on helppo syödä! Ei tuu semmone pakokauhu et pakko päästä pois. :) Sit ainut mis ahisti oli linkkupysäkki ja sit linjas jonku verran, mut selvisin!
Mut sit ilta.. Äh, ahistukset, en tiijä mistä, ahdistaa vaan ja sit tartuin taas veitseen.. Meinaan jäädä taas koukkuun. Pitäis keksiä jtn ton viiltelyn tilalle.. On vaa paska olo ja ilta ja nukkumaan meno ahdistaa, niin ku aina..

Eilisen ja tän päivän on ollu ihan vitun paska olo.. Tai no, eilen oli hyvä olo siihen asti kun tulin laitokselle.. Sit ruettiin juttelee ohjaajan kaa siitä kun en aamulla herännyt ja ehtinyt bussiin ja siitä kun en edes vittu pysty yhestä jyrsijästä huolehtii ku oon täys paska! ( siis noin mie kuulin sen asian..) ja sitten siitä alko jumalaton vollotus jolle ei meinannu tulla loppua.. Kaikki paska pyöri mielessä.. Olin tosi huolissani mummosta, kun oli kaikkee eikä se suostunu lääkäriin lähtee, sitten kaikkee vanhaa..
Tää päivä taas puolestaa meni suht ok, sit nukuin päikkärit ja sen jälkee on ahistanu taas ilta, ja nukkumaan meno.. Sit turvauduin taas keittiössä olevaan veitseen .. :< ja nyt on morkkis! Äh!

taas neljä uutta jälkeä koristaa kättä.. lupasin etten enää palaa tähän samaan..

toissapäivänfiilikset.. piti eilen postata mut netti meni poikki eikä toiminu enää eilen .. muutaman kuvanki otin!

 Eilen oli taas mielettömän paska olo illalla.. Kävelin taas keittiöön ja otin veitsen ja kävelin pokkana takas huoneeseen. Ja ah, meijän veitset on niin teräviä, etten saanut edes verta tulemaan kun muutamasta jäljestä. Mut ehkä parempi niin..

 

Loppu pelissä kun ohjaaja toi iltalääkkeen , niin annoin sit ton helvetin tylsän veitsen sille, ja sanoin etten taida tarvita tuota enää.. Illalla juteltiin sit viel, helpotti hiukan taas.. Mut silti kaikki vanhat asiat pyörii mieles.. Ikävää entistä koiraa.. Ikävä miun ja X juttuu, ikävä kaikkea..

                                                                                 

"en tahdo olla yksin, kaipaan sinua mä niin. Sun tuoksuas kun hukutit mut suudelmiin.. "

Juu eilinen oli aikamoinen päivä. Illalla ajatukset oli ihan sekasi! Eli eilen oli lääkärin aika.. Jännitin sinne menoa ihan sikana, vapisin viel siel odotus tilassa, mut sitku pääsin sinne niin koko jännitys hävis. Puhuin vielä jopa! Joskus keväällä labrat, sit ens kesänä uus lääkäri aika, kunhan tiedän miten opiskelujen kans. Vaihdanko alaa ym. Ja lääkkeet pysyy samana, ja jatkan saman psykologin tapaamista vaikka täytän keväällä 18.. Sit käytii laitoksen ohjaajan kanssa banaanipullalla : )) Lopuks menin henkilön X luokse. Oli pitkästä aikaa helkatin hauskaa, en muista millon oisin nauranu niiin paljo! :) Vieläki hyvä mieli. Pitkästä aikaa.. Siinä tiivistettynä eilinen päivä.

diipadaapa

Eipä ole ollut oikein mitä kirjoitella.. Huomenna lääkäri, hiphurraa..
Ja tää päivä on oikeestaan kiteytettynä siihen , et nukuin melkei koko päivän, ja illalla huippas ehkä sekunnin ja sain siitä kamalat paniikit taas vetästyä.. Oon heti kuoleman sairas ku heittää pikkasen pääs, ja sit ku huippasee nii se rupee ahistaa ja ku se ahdistaa, rupeen hengittää liian nopeesti joka taas lisää huippaa.. that's it. Ja mitä tää paniikkihäiriö on saanu mussa aikaan.. Pelkään pyörtymistä yli kaiken.. Ei siinä mitään, mut en oo ikinä kyl ees pyörtyny..

Ja huomenna nään henkilön X.. Eli kaveri/ihastus-tyttö , jolla ei tosiaan oo just nyt helppoa.. Sitä odotan kyl huomiselta, mut lääkäriin ei kiinnostas mennä.. Tai itseasias pelottaa mennä.. Se saa tietää, et oon taas viillelly, lopettanu koulun tän helvetin paniikkihirviön takia ym.. Saa nähä, toivottavasti ei lisää nappei.

Niin ja jotain hyvää, oon suunnitellu täs alanvaihtoa.. Ei siinä, nykynenki ala kiinnostaa, mut mun vointi ei oikee salli opiskeluu.. Mut kattoo nyt ajan kans mitä täst tulee.. Ja hiphurraa! Uusi lukia, teretulemas :)

Voisin joku päivä tehdä postauksen miun peloista .. Niitä riittää! Mut nyt yritän taltuttaa tän Mrs. Paniikin musta ja rueta nukkuu.

Pari päivää menny ihan suht ok.. Ahdistanu on, mut sitä pystyy hallitsee nykyään paremmin..
 Eniten tällä hetkellä ehk ahistaa se , kun uus työntekijä on vuorokausi vuorossa.. Mut kai tää täst. Ja morkkis on, paino ei oo tippunu, itse asiassa noussu 0.6 kiloo .. :(( vituttaa..
Just älysin myös, että presidentin vaalit loppuu just pikkusen ennnen ku täytän 18 vuotta, eli en just kerkee äänestää! Kyrsii!



"Varjoon vanhan tammen hetkeks istahdan
Kiven pintaa miettien mä hyväilen
Nypin maasta rikkaruohon muutaman
Kukkii kummullasi muistot eilisen
Orvokit sen kesätaivaan siniset
Mutta niitä enää nähdä voi sä et

refrain:
Niin kuin orvokit nää maahan juurtuneet
Kiinni sinussa mä kasvoin elämään
Olit voimani ja minkäs sille teet
Nyt mä juurrun tähän ikävään
Kaikki minussa kuin vaiti valittaa
Valos sammuttua eksyin hämärään
Ja kun sinua en nähdä enää saa
Niin mä juurrun tähän ikävään
Kastan kukkaset ja sulle puhelen
Ja on aivan niin kuin jotain vastaisit
Tätä kenellekään kertoa voi en
Ymmärtää sen vain nuo pienet orvokit
Lintu lohdutusta laulaa jossakin
Minä tahtoisin niin sinut takaisin


refrain "

Johanna Kurkela- Juurrun tähän ikävään 


kamala ikävä entistä koiraa.. :< en ymmärrä miten jotain eläintä voi ikävöidä niin paljon..

sorruin taas, olen paska!

ahdistaa niin et pää leviäää...

Äh. Paska olo vaan jatkuu. Tänään se alko jo heti kun heräsin.. Nousin aamupalalle joskus ennen kahdeksaa, sit tuli kaikki laitoksen ohjaajat tänne ko niil oli tiimipäivä.. Sit pyörin sängyssä melkein kymmeneen ja nukahdin vasta sit. Heräilin kahden maissa, ja siitä asti olo on ollut mitä "mahtavin". Asiaa ei oo yhtään parantanu se , että oon lukenu kaikkii anoreksia yms blogeja ja nyt taas muistan sen miten läski paska oon, kuinka haluisin laihtua samaan pisteeseen mitä olin, ennenku rupesin syömään mieliala ja muita pillereitä :((
En haluu olla tämmönen mössö, joka ei saatana jaksa kävellä postilaatikolle ja takasi. Eilen tuli jees olo ku kävin jonku tunnin lenkillä, mut arvatkaa sainko persettäni tänään ylös.. Morkkis.. Ja tiedän , et terveyssyistä pitäs laihtuu, mut kumpa se olis yhtä helppoa kun lihominen.. Saatanan lääkkeet ja huono itsekuri!!
Sit eilen oli paska olo illalla, niin nyt jo valmiiks ressaa et mitä täst illasta tulee.. Iskäki kävi nopeesti pyörähtämäs, mut eipä tuo ollu pitkään, enkä ois ite jaksanukkaan, tuntu etten jaksa ees jutella.
Vituttaa tää olo, tää ahdistus.. Saan aina ihan ihme asioista panarit.. Esim nyt ihmetyttää se kun ei oo tupakalla tullu käytyy ku ehk 4 tupakkaa päivään, saan paniikin aikaseks, jos mulla on vaikka lämpöä, ihottumaa, särkee päähän, huippaa ym.. se on ehkä pahin , koska pelkään pyörtymistä (vaikka en oo ikinä pyörtyny) , samoin sitä karmeaa tunnetta, jos saa paniikkohtauksen  , tai ahdistaa tosi paljon, ja on epätodellinen olo. Ja se saa mut kans ahdistumaan jos illalla tulee kauhee väsymys, ja pitäis käydä vaikka suihkussa, tulee semmonen epätodellinen olo, sit se rupee ahdistaa ja sit rupee sydänhakkaa hulluna ja pyörryttämään kun hyperventiloin ja sit oravanpyörä on valmis!

Äh , tuli sekava postaus! Ahdistaa..

.

Kävin aamulla tunnin lenkillä tuol pikku pakkasessa , hyvä mieli tuli. Pitkästä aikaa juoksin ja hölkkäsin.
Taas tulee kauhee morkkis jos syö.. Illalla erehdyin ehkä kourallisen syömään sipsejä, tuntu et voisin työntää sormet kurkkuun ja oksentaa kaiken pois. Mut en tee sitä, en palaa siihen enää, se ei oo oikee tapa yrittää saada painoa pois. Mut koska se oli joskus muutaman vuoden osa mun elämää, niin väistämättä tulee välillä mieleen, et entäs jos.. Mutta en sorru siihen enää. Tarpeeks jo morkkista siitä kun repsahdin viiltelemään..

Olo on ollu suht ok tänää, heräsin vähä ennen ysiä kiitos Saippuakuplan <3 Sit takas nukkuu ja kaheltatoista heräsin ja lähin lenkille. Sit oon datistellu.. Seuraavaks vois wiitä.. En tiijä pitäskö viel illalla käydä kävelee, mut ainaki venyttelen, muute jalat huutaa halleluja ku ei oo tullu hirveesti liikuttuu viime aikoina.

"vanki oon mun maailman, kuuleeko kukaan"

Kävin tänään terapeutin luona.. Ensin ajattelin , etten halua puhua mistään.. Tai  mietin , että kerron vaan päällisin puolin mitä kuuluu.. Loppu pelissä siellä meni joku puolitoista tuntia, ja puhuin semmoisia asioita, mistä olen ajatellut, etten ikipäivänä puhu kenellekkään.. En tiedä miks mulla on taas näin paska olo.. Viimesen viikon päällimmäisinä tunteina on ollut viha, epäonnistuminen, ikävä, ahdistus, masennus ARGH! Nuppi leviää kohta..

Tuntuu, että aukaisin itsestäni liikaa.. Kerroin meidän perheestä liikaa.. että meidän perheessä lapsia on kuritettu kovemmin ottein.. "JOS ET LOPETA SAAT PIISKAA" ja sen jälkeen korvia raastavaa itkua.. muistoja palaa mieleen.. Olisin halunnut lohduttaa, olla suojelija , että niin pienten ihmisten alkujen ei olisi tarvinnut tuntea koivun oksan läimähtävän jalkaan, takapuoleen tai mihinkään muuallekkaan.Mutta olin itse niin avuton, lamaantunut noissa tilanteissa, kun pikkuveli sai koivuherraa.. Tai hetket jolloin kuuluu jumalatonta huutoa, ja itkua ja ovien paiskomista, jostain etoasiasta.. En nykyisin kestä kuunnella jos joku huutaa, ja jos joku itkee hysteerisesti , menen itse paniikkiin..

Tällä hetkellä ajatukset on tosi sekavia.. Päällimmäisenä on viha isäpuolta kohtaan! Pettymys äitiin, joka on aina asettunut isäpuolen puolelle, eikä minun ongelmilla ole ollut väliä, enkä minä ole saanut itkeä kotona, enkä ole pystynyt kenellekkään kotona kertomaan miltä minusta tuntuu..

Olen myös itseeni pettynyt.. Sorruin viiltelemään.. Oli karmea olo, eikä itku tullut, sitten muistin sheiverin terät kaapin ylähyllyllä .. Sain pienen helpotuksen hetkeksi, mutta sitten tuli kauhean syyllinen olo. Tunsin olevani epäonnistunut, ja itseasiassa tunnen vieläkin. Loppu pelissä kiikutin terät laitoksen ohjaajalle ja sanoin, että voivat säilyttää niitä toistaiseksi, ei sillä , en pystyisi satuttamaan itseäni pahasti, mutta en halua edes tehdä mitään naarmuja.. Tai no, toisaalta haluan , mutta parempi, että en tee.

jaarittelua..

Sorruin viiltelemäään, melkein puolen vuoden totaalisen tauon jälkeen ja sillonki tein yhden jäljen.. Kauhea morkkis, olen epäonnistunut!
Juteltiin tossa yhden laitoksen ohjaajan kanssa, ihana kun on joku kelle jutella, mutta tuli paska olo, kun piti kaikkea vanhaa paskaa käydä läpi.. Sitä kun sain kuulla kun itken, että minun pitäisi lopettaa ja olla normaali, koska äiti ei jaksa katsoa kun itken.. Tai sitä kun isäpuoli sanoi, että jos en lopeta viiltelyä hän kertoo ukille. Ja että olen siihen asti kotona kun lopetan..

Sain tuossa ennen joulua yhtenä yönä isäpuoleltani puhelun, jossa hän kertoi että jos en lopeta lääkkeiden syöntiä , niin minusta ei tule ikinä mitään. Pyörin kuulema kun toripulu jossain enkä älyä mistään mitään.. En muista milloin itkin yhtä paljon kun kuuntelin sitä jeesustelua yli puolituntia juuri ennen nukkumaan menoa.. (ja muutenki mun illat on yhtä helvettiä, pelkään nukkamana menoa ja muutenki..) Ja puhelun loppuun sanoi, että jos muutan takaisin kotiin voidaan harkita koiran ottamista.. Mietin koko puhelun ajan mielessäni , että pidä sinä se turpasi kiinni, kun et mistään mitään älyä.. Kyseinen henkilö sai minut sillon joskus 6 luokalla tuntemaan itseni lihavaksi ja ällöttäväksi ( olin n 155 pitkä ja painoin n 60 kiloa..) eli olin ihan normaali kokoinen.. Ja siitä alkoi sitten oksentelu ja ruokailujen välttäminen.. Mietin myös puhelun aikana ja jälkeen , että luuleeko hän että olen noin ostettavissa... nähtävään, mutta koska tämä henkilö on suuri syy miksen asu kotona, en todellakaan edes miettinyt kotiin paluuta. Ja toivon koko ajan mielessäni, että Rakkaalla Isäpuolellani kävisi edes hetken ajan mielessään semmoinen, että teinkö minä oikein kun soitin ja kerroin näitä tarkoin harkittuja elämän viisauksiani.

ARGHHH! vitutus. <3

"mistä tullut oon , tiedä en. tietää en haluakkaan. määränpää kuinka tietäisin sen; mieti en mä vaellan vaan"..

Juupati juu! Ajattelin siis aloittaa blogini kokonaan alusta melkein puolen vuoden jälkeen.
Tarkoitus olisi siis kirjoitella yleensä olostani niiltä osin kun sitä jaksan vatvoa, eläimistä, valokuvaamisesta :) mitä nyt mieleen juolahtaa..

Juicea oon tankannut urakalla. Tuttu pyysi minut viiskymppisille laulamaan ja pari juicen biisia siellä sit laulan. :)

-laululintu