Oon nähnyt viime päiviniä kavereita, joita näkee suht harvoin, huomenna lupauduin lähtemään shoppailee toiselle paikkakunnalle äitin kanssa.. Pelottaa hiukan, koska kaupoissa käynti ahdistaa, samoin ruokailutilanteet, eikä äiti ymmärrä sitä.. Enkä sille pysty sanoo jos ahdistaa.. Mut otan lääkkeet mukaan, ja yritän voittaa taas itseni!
Ja siedätystä neuloihin on täs ollu.. Pari kertaa tällä viikol verikokeissa käyny, ja oon selvinny siitäki! Wihii!
Ahdistaaaaaa.. Se huomine jännittäää! :< Tekis mieli viel peruu koko reissu, mut en kehtaa.. Tuottaa pettymystä äidelle ja pikkusisaruksille..
Eilen oli taas mielettömän paska olo illalla.. Kävelin taas keittiöön ja otin veitsen ja kävelin pokkana takas huoneeseen. Ja ah, meijän veitset on niin teräviä, etten saanut edes verta tulemaan kun muutamasta jäljestä. Mut ehkä parempi niin..
Loppu pelissä kun ohjaaja toi iltalääkkeen , niin annoin sit ton helvetin tylsän veitsen sille, ja sanoin etten taida tarvita tuota enää.. Illalla juteltiin sit viel, helpotti hiukan taas.. Mut silti kaikki vanhat asiat pyörii mieles.. Ikävää entistä koiraa.. Ikävä miun ja X juttuu, ikävä kaikkea..