ajatuksia..

Ensimmäinen yö täällä uudessa paikassa meni ihan suht hyvin. Illalla ahdisti, ahdisti aika tosi paljon, mutta  selvisin. Selvisin ahdistuksesta huolimatta lähikaupalle, ja ehkä ihan hyvä.. pientä siedätystä..
Mietin illalla moneen otteeseen, että otanko rauhottavaa, mutta oon ollut yli viikon "kuivilla" eli en halunnut ottaa sitä. Haluaisin pärjätä ilman lääkkeitä.. Sisimmässäni pelkään , että minusta ei tule mitään jos syön lääkkeitä (niin kuin isäpuoleni sanoi. )  En tiedä miten sen ihmisen sanomiset jää kummittelemaan mieleeni.. Vaikka järki sanoo, että se puhuu paskaa , eikä tiedä mistään mitään, mut silti..

Tässä paikassa on se hyvä puoli, että sukulaiset on lähellä, samoin ystävät ja kaverit. Keskusta, kaupat, kirjasto yms. Vähän siedätystä niihinkin.. Toisaalta tänne ois jees jäädä.. Mutta entisestä laitoksesta on tullu mulle koti.. En osaa aatella elämää ilman niitä henkilöitä , kenen kaa siel on asunu :(

................

Päivät on menny tosi joutuisasti, pienen ahdistuksen kera, joka nyt kuuluu asiaan jo melkeimpä.. On ollut fysioterapiaa ja hierontaa ja kavereita, ja matonkutomista, kaikkea aika normaalia.. Kotiin en ole uskaltanut mennä.. Vaikka kovasti haluaisin niin en silti uskalla.. Yksi päivä kun soitin mammalle, isäpuoli sattui vastaamaan puhelimeen.. Sillä hetkellä kun kuulin sen äänen ois tehny mieli lyödä luuri korvaan ja heittää puhelin lumipenkkaan! Mä en ymmärrä miten joku ihminen voi ärsyttää niin paljon, tuoda huonoja muistoja.. Äh.. Nyt taas mursuan kaikkee epäterveellistä, ällöttää..

Jos on postaus ehdotuksia , nii kertokaa :) Jos ei niin yritän vaan sit päivitellä tänne kuulumisia, välillä useemmin välillä vähempi..

-

Puhuttiin äitin kanssa puhelimessa.. Sano , että oli jutellu isäpuolen kanssa .. Hän ei kuulema oo tarkottanu mitään pahaa mulle. (joopa joo, kuka haukkuu murrosikäistä tyttöä hyvällä läskiksi joka on ihan normaali mitoissa) ei vittu kukaan!  vittu ! Äiti sanoi , että ei halua että meidän välit menee, että olen rakas.. Tuntuu hämmentävältä kuulla että joku rakaistaisi minua. Ei kukaan ole sanonu sitä mulle ääneen. Paitsi ehkä iskä humalassa joskus..  Ja mamma kuulema toivoo että tuun käymään kotona..  Mä haluan, mut mä en tiedä pystynkö mä. Mä en tiedä pystynkö mä kohtaamaan mun isäpuolta. Unohtamaan asioita mitä se on mulle sanonu, asioita, joita  se on tehnyt mun veljille. Mä en tiedä pystynkö mä. VITTU!