Ensimmäinen yö täällä uudessa paikassa meni ihan suht hyvin. Illalla ahdisti, ahdisti aika tosi paljon, mutta selvisin. Selvisin ahdistuksesta huolimatta lähikaupalle, ja ehkä ihan hyvä.. pientä siedätystä..
Mietin illalla moneen otteeseen, että otanko rauhottavaa, mutta oon ollut yli viikon "kuivilla" eli en halunnut ottaa sitä. Haluaisin pärjätä ilman lääkkeitä.. Sisimmässäni pelkään , että minusta ei tule mitään jos syön lääkkeitä (niin kuin isäpuoleni sanoi. ) En tiedä miten sen ihmisen sanomiset jää kummittelemaan mieleeni.. Vaikka järki sanoo, että se puhuu paskaa , eikä tiedä mistään mitään, mut silti..
Tässä paikassa on se hyvä puoli, että sukulaiset on lähellä, samoin ystävät ja kaverit. Keskusta, kaupat, kirjasto yms. Vähän siedätystä niihinkin.. Toisaalta tänne ois jees jäädä.. Mutta entisestä laitoksesta on tullu mulle koti.. En osaa aatella elämää ilman niitä henkilöitä , kenen kaa siel on asunu :(
2 kommenttia:
Selviäminen on tärkeintä!
Ja lääkkeiden syönti ei oo luuseria. Miks ois? Pitäiskö sitten syöpäpotilaidenki lopettaa se? Ei. Jos niitä tarttee. Tsemppii :)
Varmaan tosi vaikeeta päättää tollanen ku joutuu vaihtaa sitä paikkaa mistä on tullu koti..:/ Hmm.. mut syö ihmeessä lääkkeitä, jos on tarve♥ Ja kiitos hirveesti kommenteista, mäkin oon täällä kuuntelemassa suo, jos on tarve, haleja♥
Lähetä kommentti