pitkästä aikaa.

Anteeksi hiljaisuus täällä blogin pulella ja kiitos teille jotka ootte jaksanu roikkua mukana, vaikken oo postaillutkaa. Mulle kuuluu kokonaisuudessaan hyvää. Ainut vaan , et sitä tietokonetta ei oo edelleenkää ja se on miun saamattomuudesta nyt kii, mut en pysty siis postailee kun sitä ei oo. Pitää yrittää se saada nyt lähiaikoina! Miulla alko työharjottelu vähän aikaa sitten , joka on siis suoritettava joko päiväkodissa/eskarissa/perhepäivähoitajalla.. Aika tuntuu menevän tosi hitaasti ja odotan sitä et toppi loppuu, ja et saisin vaa nyt nuo näytöt suoritettuu.. Ei tunnu omalta, ja ennemmin istuisin koulun penkillä.. Ja oon päässy monissa asioissa eteen päin!! Nyt oon ollu äitin luona monta yötä, enkä oo kahteen vuoteen ollu täällä pahemmin.. Yhden yön nyt syksyllä ennen tätä.. :) Lisäksi oon koskenu ruoka-aineisiin mitä en oo uskaltanu syödä pitkiin aikoihin. Lisäksi nään paljon kavereita, ja vietän aikaa myös myöhään kavereitten kaa.. Viime keväänä esim en uskaltanut lähteä enää kello 7-8 jälkeen minnekkään koska pelkäsin ahdistusta niin paljon. Nyt saatan olla 22-24 vielä ystävien kanssa. Lääkäri aika oli tuossa jokunen aika sitten, ja kun miulle menee nyt huomattavasti paremmin ja on oikeesti sosiaalista elämää, heti lääkäri mietti et onko kakssuuntastamieliala vaihteluu.. Ja epäili myös ADD:tä tms.. Ja diagnoosina ei oo enää paniikkihäiriö vaan ahdistuneisuushäiriö paniikkikohtauksilla ja jollain muulla paskalla mitä en muista. Ja toistuva jaksoittainen masennut tms.. Ihmissuhteet on ihan ok, paitsi säätö/ seurustelu tosiaan meni vituiksi, mutta parempi näin, oikeesti! Enkä oikeestaan enää ees tiedä mitä mie näin siinä tyypis, kai se oli vaan taas laastarina..

On niin helvetin paha olla. Viilsin monta viiltoa vasempaan käteen. Ja nyt kaduttaa toisaalta... Ei muuten mut en haluis enää lipsua tähän. Toisaalta helpotti hetkeks kai .. Nyt on menny sillee et meen aamul kouluun sit oon kavereiden kaa n 10 illsl ja sitku tuun kämpille niin mieletön paha olo iskee päälle. Nyt kaikki veitset ja juustohöylät on lukkojen takana ja annoin kaikki shaveron terät kans. Toisaalta helpotti. Äbbbbä ahdistaa hammas ko oon rampannu sen takia hammaslääkäris ja sitä on juurihoidettu ja siit lohkes pala ja siin montun kohal on ientä ja aina ko pesen hampaat niin sielt vuotaa verta. Ja en ymmärrä miten toi voi välil olla kipee kun siit on juurikanavat just putsattu eli ei voi olla muuta ko et sinne on jääny jotain paskkaa ja jtn tulehusta. Sit siitä tuli hirvee kuolemanpelko.. Ja toisaalta rupesin panikoimaam et kun toi kantsis repii ja pelkään sitä niin paljo! En jaksa kirjottaa pitempää kun tää on puhelimeö nii helkutin vaikeeta. Ja anteeks kirjotusvirheet .. Niit tulee puhelimel koko ajan enkä jaksa tarkistaa.

PRKL

En voi sanoa kun että vittu terve! Koulu asiat stressaa hirveesti.. Sit "seurustelu" kaatu eilen.. Itteeni rupes ahistaa koko homma, ja sit se päätty siihen et mie vihelsin pelin poikki. Sit toinen osapuoli rupes suurin piirtein uhkailee et tappaa ittesä ja nyt on tuhannen tuubassa.. Koko eilinen ilta ja tää päivä on ollu vittuilua, anelua, vittuilua.. En vaan jaksa tätä. En oo valmis seurustelee, ainakaan kyseisen ihmisen kaa.. Alussa välitin, nyt rupes vaan ahdistaa. En jaksa. En riitä. Eilen itketti, vitutti ja ahdisti. sorruin viiltämään. Hävettää. Ja anteeks kun en oo kirjottanu.. Ei oo vieläkään konetta, pitäis hommata.

pikaista..

Anteeksi tämä kauhea tauko taas. Kone ei toimi niin vaikea päivitellä tätä.. Kuuluu ihan suht ok:ta. Oon nähny paljo kavereita ja sain ajokortinkin tos. :) Kouluakin oon käyny vaik välil se ahistaa aivan sikana.. Päivittelen lisää kun on mahdollisuus. Ja teitä on jo yli 20.. Kiitos!

Mien jaksa. Kaikki tuntuu niin vitun turhalta. Miun elämästä ei tuu ikinä mitään, mien ikinä pääse tota kouluu läpi, en tiiä miks ees yritän. En todellakaan tiedä. Tekis mieli lopettaa sekin tuntuu niin turhalta tapella koko ajan päänsisällä et uskallanko mennä kouluun vai en. Tänään ei sai vallan enkä sit lähteny minnekkää.. En osaa sanoin kuvailla tätä mun oloa. Mulla on niin epätoivoinen olo, pystynkö ikinä tappelee tätä ahistusta vastaan , et miun elämästä pystys tulee jotain, musta tuntuu et mien pysty. Tänään tuli niin paha olo, et otin terän ja viilsin. Again. Painoin kovaa, ja vertaki tuli enempi ku pariin vuoteen. Ei tunnu hyvältä.. En kyl ees tiedä miltä tuntuu.. Kaduttaa, mut toisaalta ihan sama. Mulla on niin vitun yksinäinen olo. Kaikki kaverit on jossai. Ei oo oikeestaan ketään kaveria kelle kertoa tästä paskasta, ei oo ketään kuka kävis kyläs ( paitsi viikonloppusin joskus..) Muutama ois kenenkaa vois nähä, mut ne ei tiedä tästä olosta, ne ei ymmärrä . En jaksa ees soittaa niille, koska en halua selittää. On niin helvetin yksinäistä. On paha olla.

Paha olla. Eilen ahdisti mielettömästi, tänä aamuna kun heräsin sama ahdistus palasi. En selvinnyt autokouluun. En olis rattiin uskaltanu lähteä. Ahdisti ja väsytti , kun en saanu kunnolla nukuttuu. Nyt miun pitäs olla koulussa, mutta istun kämpillä ja soimaan itseäni siitä, et en selvinnny sinne saakelin kouluun! Kaveri yrittää suostutella et menisin, ahistaa ajatus matkasta, siel voi tulla ihmisiä vastaan, ahistaa ajatus koulusta, kaikesta! Miksi pitää olla näin saamaton ja tää ahdistus, mie inhoan tätä, ihan yli kaiken.

-

Ikävä menneitä, ikävä siskoa. Ikävä sitä kaikkea mitä meillä oli. Anteeksi, et varmaan arvosta tätä, mut mun on pakko kirjottaa, pakko päästää ulos nää ajatukset mitkä pyörii ympyrää miun päässä. Mietin sitä, et miks tähän pisteeseen ollaan tultu.. Joko me ei nähä / soitella / kirjotella tai sit jos pietään yhteyttä, niin kerrotaan vaan siitä kuui paska olla on.. Jotain särky siinä vaiheessa kun sie muutit. Tai oikeestaan siinä vaiheessa kun sanoit ensimmäisen kerran et muutto on edessä.. Enn muista millon oisin itkeny niin paljo. Sillon itkin, ja se tuli suoraan sydämestä, mien tienny miten selviän. Kenestäkään ei oo niin lyhyessä aikaa tullut miulle yhtä tärkeää. Muistan sen, kun lähdin ulkomaille viikoksi, mietin , et miten pärjään ilman sua. Ikävöin siellä ollessani, ja laitoin viestiä.. Sit päästiin onneks yhdessä ulkomaille.<3 On oikeesti niin ikävä sitä kaikkea. Oltiin kun paita ja perse. Tää on tosi sekavaa tekstiä, mut pakko kirjottaa, kun en uskalla kenellekkään puhua. Nykyään ei nähdä kun sillon jos mie käyn moikkaa.. Toivosin tosi paljo et sie voisit käydä meillä, ymmärrän et sulla on syysi. Mut tulee väistämättä mieleen , et vika on miussa.. (saattaahan se siis hyvin ollakkin.) Ja miulla on semmonen tunne, et miun tuki ja apua ja mikään ei riitä.. En tiedä ymmärrätkö.. Tästä voidaan jutella lisää jos haluat. Mut poinntti on se , et miulla on ikävä sitä aikaa kun meidän ystävyys oli muutakin kun pelkkää valittamista. Toivoisin, et voitas tavoitella vielä jotain samankaltaista mitä se oli.. sekavaa sekavaa sekavaa sekavaa , mutta niin on miun pää ja ajatuksetkin. Tästä piti tulla yleinen postaus, mut näköjään tulikin sinulle ja meidän väleille omistettu postaus.. Mut olet äärettömän tärkeä. <3