AHDISTUSKOHTAUS.

Mien jaksa. Kaikki tuntuu niin vitun turhalta. Miun elämästä ei tuu ikinä mitään, mien ikinä pääse tota kouluu läpi, en tiiä miks ees yritän. En todellakaan tiedä. Tekis mieli lopettaa sekin tuntuu niin turhalta tapella koko ajan päänsisällä et uskallanko mennä kouluun vai en. Tänään ei sai vallan enkä sit lähteny minnekkää.. En osaa sanoin kuvailla tätä mun oloa. Mulla on niin epätoivoinen olo, pystynkö ikinä tappelee tätä ahistusta vastaan , et miun elämästä pystys tulee jotain, musta tuntuu et mien pysty. Tänään tuli niin paha olo, et otin terän ja viilsin. Again. Painoin kovaa, ja vertaki tuli enempi ku pariin vuoteen. Ei tunnu hyvältä.. En kyl ees tiedä miltä tuntuu.. Kaduttaa, mut toisaalta ihan sama. Mulla on niin vitun yksinäinen olo. Kaikki kaverit on jossai. Ei oo oikeestaan ketään kaveria kelle kertoa tästä paskasta, ei oo ketään kuka kävis kyläs ( paitsi viikonloppusin joskus..) Muutama ois kenenkaa vois nähä, mut ne ei tiedä tästä olosta, ne ei ymmärrä . En jaksa ees soittaa niille, koska en halua selittää. On niin helvetin yksinäistä. On paha olla.