Saimpas ihanan paniikkikohtauksen.. Ai , että mä rakastan näitä<3 Muutenki hyvä päivä sitku tiesin et pitää jäähä kahestaa tänne, ettei oo ktn aikuista talos, nii iski ahistus ja loppu pelis vapisin tuol pihal ja haukoin henkee ja sit oikeesti luulin et taju lähtee jos en pysty normisti hengittää. Ja oli ihan vitun epätodelline olo. Iha semmone olo et sekoon.. Sit ku sisälle pääsin nii korvat vetäs lukkoo ja luulin siinäki et koht lähtee taju , ja näi, mut alkaa rauhottava sen verra vaikuttaa et parempi painuu vällyje väliin.

"ei ne pesää tee, tuulen pitävää, ennen lumen tuloa ne täältä häviää.."

Oon nähnyt viime päiviniä kavereita, joita näkee suht harvoin, huomenna lupauduin lähtemään shoppailee toiselle paikkakunnalle äitin kanssa.. Pelottaa hiukan, koska kaupoissa käynti ahdistaa, samoin ruokailutilanteet, eikä äiti ymmärrä sitä.. Enkä sille pysty sanoo jos ahdistaa.. Mut otan lääkkeet mukaan, ja yritän voittaa taas itseni!

Ja siedätystä neuloihin on täs ollu.. Pari kertaa tällä viikol verikokeissa käyny, ja oon selvinny siitäki! Wihii!

Ahdistaaaaaa.. Se huomine jännittäää! :< Tekis mieli viel peruu koko reissu, mut en kehtaa.. Tuottaa pettymystä äidelle ja pikkusisaruksille..

Ja Johanna on rallattanut taas päivän päässä :)

Nyt oon kohta kaks viikkoo ollu tääl uudes paikas, ja tein sen päätöksen , että muutan. Eli pääsiäisee asti on aikaa roudata kaikki kamppeet entisestä paikasta tänne. Toisaalta harmittaa, mul oli tosi hyviä ja myös niit tosi huonoi hetkii edellisessä paikas, ja voin sanoa, että jää iso ikävä. Mutta fakta on kuitenki se , et se paikka on alle 18 vuotiaille ja täytin just 18, eli en ois voinu siel hirveen pitkää enää olla, ja tää paikka tuntuu hyvältä, niin miksi en tarttuisi tilaisuuteen.. Nyt kun saan vielä käärmeet tänne, niin kaikki on hyvin!
Täällä olo on menny suht hyvin, ahdistuksia on ollu , mut varsinaisia paniikkeja ei oikeestaan *kop kop kop* enkä oo siis syöny yhtään rauhottavaa! Josta oon kyl aika ylpeä. Tiedän sen, että tulen niitä vielä tartteemaan, mutta oo ilonen et oon pystyny olee ilman.Vähän haikea olo joo kieltämättä..

ajatuksia..

Ensimmäinen yö täällä uudessa paikassa meni ihan suht hyvin. Illalla ahdisti, ahdisti aika tosi paljon, mutta  selvisin. Selvisin ahdistuksesta huolimatta lähikaupalle, ja ehkä ihan hyvä.. pientä siedätystä..
Mietin illalla moneen otteeseen, että otanko rauhottavaa, mutta oon ollut yli viikon "kuivilla" eli en halunnut ottaa sitä. Haluaisin pärjätä ilman lääkkeitä.. Sisimmässäni pelkään , että minusta ei tule mitään jos syön lääkkeitä (niin kuin isäpuoleni sanoi. )  En tiedä miten sen ihmisen sanomiset jää kummittelemaan mieleeni.. Vaikka järki sanoo, että se puhuu paskaa , eikä tiedä mistään mitään, mut silti..

Tässä paikassa on se hyvä puoli, että sukulaiset on lähellä, samoin ystävät ja kaverit. Keskusta, kaupat, kirjasto yms. Vähän siedätystä niihinkin.. Toisaalta tänne ois jees jäädä.. Mutta entisestä laitoksesta on tullu mulle koti.. En osaa aatella elämää ilman niitä henkilöitä , kenen kaa siel on asunu :(

ahdistaa niin et pää leviäää...

Äh. Paska olo vaan jatkuu. Tänään se alko jo heti kun heräsin.. Nousin aamupalalle joskus ennen kahdeksaa, sit tuli kaikki laitoksen ohjaajat tänne ko niil oli tiimipäivä.. Sit pyörin sängyssä melkein kymmeneen ja nukahdin vasta sit. Heräilin kahden maissa, ja siitä asti olo on ollut mitä "mahtavin". Asiaa ei oo yhtään parantanu se , että oon lukenu kaikkii anoreksia yms blogeja ja nyt taas muistan sen miten läski paska oon, kuinka haluisin laihtua samaan pisteeseen mitä olin, ennenku rupesin syömään mieliala ja muita pillereitä :((
En haluu olla tämmönen mössö, joka ei saatana jaksa kävellä postilaatikolle ja takasi. Eilen tuli jees olo ku kävin jonku tunnin lenkillä, mut arvatkaa sainko persettäni tänään ylös.. Morkkis.. Ja tiedän , et terveyssyistä pitäs laihtuu, mut kumpa se olis yhtä helppoa kun lihominen.. Saatanan lääkkeet ja huono itsekuri!!
Sit eilen oli paska olo illalla, niin nyt jo valmiiks ressaa et mitä täst illasta tulee.. Iskäki kävi nopeesti pyörähtämäs, mut eipä tuo ollu pitkään, enkä ois ite jaksanukkaan, tuntu etten jaksa ees jutella.
Vituttaa tää olo, tää ahdistus.. Saan aina ihan ihme asioista panarit.. Esim nyt ihmetyttää se kun ei oo tupakalla tullu käytyy ku ehk 4 tupakkaa päivään, saan paniikin aikaseks, jos mulla on vaikka lämpöä, ihottumaa, särkee päähän, huippaa ym.. se on ehkä pahin , koska pelkään pyörtymistä (vaikka en oo ikinä pyörtyny) , samoin sitä karmeaa tunnetta, jos saa paniikkohtauksen  , tai ahdistaa tosi paljon, ja on epätodellinen olo. Ja se saa mut kans ahdistumaan jos illalla tulee kauhee väsymys, ja pitäis käydä vaikka suihkussa, tulee semmonen epätodellinen olo, sit se rupee ahdistaa ja sit rupee sydänhakkaa hulluna ja pyörryttämään kun hyperventiloin ja sit oravanpyörä on valmis!

Äh , tuli sekava postaus! Ahdistaa..