Koko päivän ollu ihan tosi epätodellinen olo. Aamul nukuin pommiin, sit menin töihin, siel ahisti tosi paljo, hyperventiloin ja tuntu et taju lähtee, sit sitä panikoin, kävelin kämpille iha paniikissa, pakko oli aina välil pysähtyy ku luulin et pyörryn. Nukuin sit jonku vajaan tunnnin, jonka jälkeen lakkasin kaverille kevätjuhlakynnet :) Ahdisti sit illalla, ja löysin huoneesta punkin näkösen elukan, niin sit paniikissa siivosin huoneen ja vaihdoin lakanat. Sit illlan ahdisti, ihan sikana. Mut otin sit tarvittavan ja ihan oma-aloitteisesti, jos sais vaiks nukuttuu, mut epätodellinen olo on : (

Jooo, toissa ilta meni panikoidessa, ahdistus helpotti hiukan kun otti rauhottavaa, mut sit ku aikuine läks täält, nii rupes ahdistaa, ja rupesin sit nukkuu sen karmeen ahdistuksen kanssa. Mut nukahdin ihmisten aikoihin kerranki! Sit eiline oli ihan hauska päivä, käytiin saunassa, lakkailtiin kynsiä, höpöteltiin ynnämuuta :) Mut sit illalla iski ahdistus ennenku aikuine läks, pääs melkein paniikiks asti, koko ajan henkee ahdisti ja puristi rintaa ja sit ajatukset vaa laukkas ja laukkas, mut sit ku rupes rauhottava vaikuttaa, niin sit olo oli iha jees, olin tietokoneel tosin aika myöhään ja nyt aamulla sit väsytti.. Eiline päivä oli iha jees, mut yöt on mitä on. Ja sit ku yhtenä iltana ahdistaa, tai on panikointi olo, niin seuraava ilta tuntuu sit aina hirveen pelottavalta.. Eipähän täs muuta.

on taas semmonen olo , etten riitä kenellekkään.....

"Särkyneille on puhuttava hiljaa, ja sanoin jotka eivät lyö."

Jouduin tänään töistä lähtee aikasemmin, ahisti ihan sairaasti.. Aamulla siel laulettii ja miu ois pitäny alottaa suurinpiirtei kaikki biisit ja sit menin iha paniikkii ja loppu pelis karkasin tupakalle, sit ku ois ollu ruoka, ahdisti viel enempi, menin vaa yksi "syömää" semmosee pikku huoneesee ku en voinu syödä siel mis muut.. Sit loppupelis ahisti niin helvetisti, et menin kysyy pomolta, et saanko lopettaa tältä päivältä, ja sain sit lähtee. Sit eka meinasin jäädä nukkuu tänne, mut lähdinki kylille.. Sit näin kamusta, mut ahdisti ihan pirusti, sit heti ku kaveri lähti, lösähdin sängylle ja rupesin volisemaan. Silmät on ihan turvoksissa ja muutenki olo on tosi freshi olo. Sit ollaa tää ilta kahestaan työntekijän kaa ilta. Toki on yrittäny kysellä et mikä miul on, mutku mie hölmö en osaa sanoo. Sit tää ois tarjoutunu et oltais tehty jotain, mut kuka vittu jää huoneeseen yksin istuu. Sit tää lähti kävelee, ja suoraan ku kuulin et ovi meni kii, repesin ihan hillittömään  itkuun. Itkin taas niin paljo , et tuntu etten saa happea. Sit menin ja tartuin veitseen ja sain hetken helpotuksen. Ahdistaa yö, ilta, kaikki! Yö pelottaa ihan sairaasti.. :C

Ikävä.

Voin vaan taas kaikkien yllätykseksi todeta, että ahdistaa.. Pari päivää on menny ihan hyvin. Oon uudes työharjottelu paikas, ja tykkään ihan tosi tosi tosi paljon olla siellä! Mut tänään sit töitten jälkee menin terapiaan, ja sen jälkeen onki ahdistanu aika helvetin paljon! Täält oli aikuinen sanonu sille miun terapeutille siitä välikohtauksesta, minkä kirjotin tänne, se kun mie haluun loukata, ja mie oon itsekäs, ja miun pitäs vaa rueta elää.. Juteltii sit noista, ja ahdistuin ihan suunnattomasti. Mietin koko ajan , et mitä mie sanon, et pääsen pois.. Meinasin, että lähden vessaan ja et lähen sit pihalle, mut en uskaltanu. Sit meinasin rueta itkee, mut en sit antanu ihteni romahtaa siihen. Mietittiin sitä, et oonko itsekäs, ja et ei kaikki tapahdu hetkessä.. Niimpä.. Kun vaan muutkin ymmärtäis sen et ei kaikki tapahdu sormia napsauttamal.. Sit tulin tänne, valutin pari kyyneltä autossa, mut en halunnu itkee siinä, sit tulin huoneesee ja rupesin sängylle makaamaan. Eka tuntu et purskahdan itkuun , mut sit nukahdin.. Nyt kyyneleet yrittää tulla, en vaan haluis päästää niit valloilleen.. Ahdistaa aatella kaikkee, ahdistaa ja itkettää. En oikeesti ois halunnu enää keskustella ja muistella sitä iltaa, koko sitä paskaa. Mie en tiiä, miks mie otan kaikkien miesten sanomiset niin rajusti, mut mien vaan osaa unohtaa. Sit terapeutti oli hetken hiljaa ja meni sanattomaks jossain vaihees, sit se oli pahoillaa et jos mulle jää hirvee paska mieli siitä, sit miun piti laittaa viestii viel sille myöhemmi et mikä olo. Sit laitoi vaa et nukuin, et ei sen kummempaa. Sit se viel soitti, kun en sen enempää olostani sille kirjottanu.. Ja se oli ihana kun lähdin sieltä, niin halas. :')
On oikeesti tosi yksinäinen olo. Päivällä vaan makasin sängyllä ja tuijotin kattoa.. Kelasin asioita taas, eli ajattelin taas vaan itteeni. Mien oikeesti ymmärrä, miten yhden puolituntemattoman miehen sanomiset, voi jättää minuun näin syvän jäljen!?

"Keskellä täysikuuta havut yössä huokaa niin nuorta surusuuta yhä mieltä painaa Me yhdessä piilossa kaikilta eletään, onko hyvä meidän olla yksinään?"

Eilen illalla rupes ahdistaa, kun täällä asuva nuori huusi ja meso.. Lähdin pihalle istuu, ja ahdisti. Sit tuli hirvee vitutus, enkä ois halunnu jutella koko ihmiselle loppuiltana. Mien tiiä mikä siin on, mut aina ku joku mies puolinen hermoo/huutaa/möykkää, mie ahdistun..
Sit pari tuntii meni iha hyvin. Sit seisoin yöllä parvekkeella, sit tuli hirvee ahistus, ja rupesin pelkää, et entä jos sekoon ja hyppäisin alas. Sit tulin äkkiä sisälle. Sit rupesin panikoimaa , et entä jos mie yöl kävelisin unissani ja hyppäisin parvekkeelta. Tuli hirvee paniikki melkein. Mut sit rupesin vaa väkisellä nukkuu. Ja nyt ahdistaa taas..
Tänää käytii kirpputoreil ja seppäläs.. Ostin jotain kesä vaatteita. Ja matkalla meidän piti ylittää tommone riippusilta. Vittu että ahdisti! Keskellä siltaa oisin halunnu vaa laittaa silmät kiinni ja istuu siihe ja rueta huutaa. Sit yks ihana tyyppi piti käsistä kii , ja suunnillee veti miut sen sillan yli. Jos oisin ollu yksin, niin en ois siitä yli menny. Sit ku pääsin sen sillan yli kaikki raajat väpätti hiukkasen..

On taas semmonen olo, et mun päässä on tosi paljo kyyneleitä, jotka ei oo päässy pihalle. Kunhan ne pääsee ulos niin tulviivat varmaan kunnolla.
Mulla on ihan mieletön ikävä. Älytön kaipuun tunne velloo miun sisällä. Enkä saa kunnolla kiinni, et mistä se kumpuaa. Tiedostan joitan asioita mitä mulla on ikävä. R:ää, äitiä, pikkuveljiä,mummoja, ukkia, iskää, sitä, kun kaikki oli hyvin. Sitä kun olin onnellinen. Sitä, kun oli turvallinen olla, ja pelottavin asia oli mörkö sängyn alla , mitä ei oikeasti ollut. Kun oli onnellinen , kun sai suklaapatukan. Kun maailman paras paikka oli omakoti, äidin syli, tai mummola. Kun ei tiennyt vielä maailman kylmyydestä..

Hirvee sekoomisen pelko..

Ahdistaa ihan vitusti. Vessassa rupes eka ahdistaa, sit menin ulos, ulkona panikoin ja tärisin, nyt oon sisäl, ja on taas semmone olo et tuun hulluks. Ja hirvee kuoleman pelko. Pää on täynnä tukahdettuja kyyneleitä.

On niin helvetin paha olla. On taas yksinäinen olo, kaverit on juomas, täältäki lähti toine nuori.. Sit soitin äitille, et oisin menny käymään kotona, mut ne oli lähteny kesämökille , kun sukulaisii oli tunnu sinne pitkästä pitkästä aikaa.. Sit kysyin vaa et ketä siel on.. Siel oli kaikki muut, KAIKKI ja kissankumminkaimatki mut minuu ei taaskaann pyydetty.. En sinällään yllättänyt.. Mut tuli taas vaan niin yksinäinen olo.  Joo, nähdään me aina äitin kanssa.. Mut  sillon tällön. Oisin kuvittellu, et tää ois älynny kysyy multa , et haluunko lähteä mukaan, kun olin tosi yllättynyt et sukulaiset tulee tänne.. Mut eipä näköjää, ja mitä sitä mukaan änkeemää.. Vituttaa, ja on paska olo. Kaikki asiat pyörii taas mieles. On taas semmone olo, et haluisin mennä johki muualle yöks, ku oon kahdestaa yhe pojan kaa tääl yöt. Mie en tiiä, miks ne yöt sen kaa on vaikeita, mut ne ahistaa ihan vitusti. Mut en mie tiiä uskallanko mie mihinkää yökskää lähtee. En oo viimeseen vuoteen ollu ku 1 yön iskän luona ja 1 yön tutun luona. Muuten aina laitoksella.. Aika iso kynnys ois lähtee mihkää yöks. Ja sen kerran ku oisin lähös, nniin ilmotan asian nii myöhään, etten saa lähtee. Mut mien pysty suunnittelee kahta päiväää ennen , et hei voisin lähtee yöks. Koska en osaaa ajatella asioita niin pitkälle. En edes uskalla. Tää mun olo vaihtelee päivän aikana kuitenki niin paljo, et en uskalla luvata kellekkää mitään, kun pelkään peruvani sen. Harmittaa iskä, kun olin yks kerta menos sinne, ku se pyys niin sanoin et joo voisin tulla,  mut sit en saanukkaa lähtee, ja laitoin sit vaa viestin et joo en voi lähtee et ois pitäny aiemmi puhuu. Kun en oo pariin vuotee käyny siel hirveemmin, ja oon viimese vuoden aikana ollu 1 yön siellä. Jouluaattona olin yön ja sitä ennen en muista millon ja sen jälkee en oo kertaakaa ees käyny. :C Ois siel iha jees olla, mut en uskalla esim nnyt miettii , et joo taidan lähtee viikonloppuna sinne yöks. :C Äh. Mahamurisee. Ja haluisin vaa halata tän tyynyn littanaks ja rueta nukkumaan.

Versatile Blogger Award

1. Nimeä 15 bloggaajaa

2. Ilmoita heidän nimeämisistään heidän blogeissaan

3. Jaa seitsemän faktaa itsestäsi

4. Kiitä bloggaajaa joka nimesi sinut.

5. Lisää Versatie Blogger Award - kuva blogipostaukseen

Sain tällasen haasteen:) Kiitos lost girl ! <3

Faktat:

1.Tunnen itseni pelkuriksi

Pelkään tosi tosi monia asioita.. Mm. Ukkosta, neuloja, hammaslääkäriä, sairaaloita ampiaisia, punkkeja, sairauksia, paniikkikohtauksia,kuolemaa, pyörtymistä, läheisten menettämistä, korkeita paikkoja, sosiaalisia tilantaita,. ruokailu tilanteita, ahtaita paikkoja, junassa matkustamista, linja-autossa matkustamista, tiettyjen ruoka-aineiden syömistä, nukkumaan menoa, väsymystä .. Siinä mitkä tuli äkkiseltään mieleen, eli varmasti lisää löytyy..

2. Rutiinit

Aikasemmin mulla ei ollu mitään rutiineita, tein asiat niin ku huvitti ja millon miltäkin tuntu. Mut nykyään noita on ruennu löytyy. Havahdun joskus siihen, kun katselen kelloa ja huokailen , kun se on noin vähä , kun vois suihkussa käydä.. Sit älyän, et miks mun pitää ottaa se puoli tuntia , ennen ku meen sinne, "koska siitä on tullut rutiini" eli sit mietin aina , et uskallanko rikkoa niitä.. Sit iltasin tulee tosi usein semmone olo, et jos teen jotain eritaval, et asiat menis sit huonosti sen takii.. (Tulee entistä sairaampi olo, ku kirjottaa näit ylös.. )

3. Luottamus

Olen oppinut luottamaan vasta parinvuoden aikana aikuisiin. Mun oli helvetin vaikee, itseasias, aika mahoton ennen puhuu asioista.. On se nykysinki vaikeeta, mut siihen nähen mitä se on joskus ollu, niin oon tullu hurjasti etiäpäin. Ja osaan luottaa, ainaki paremmin.

4. Perfektionismi

Olen perfektionisti, TIETYISSÄ asioissa. En todellakaan kaikessa.. Mutta esim, oon tosi huono käsitöissä, ja olin pari kurssia tekemässä lasitöitä, ja voin sanoa , että se oli yhtä helvettiä. En tiesti kunnolla osannu, ja revin suunnillee hiuksia päästä, kun se työ ei kelvannut ja olisin halunnut tehdä paremmin ja loppupelis tein paljo hitaammin ku muut, mutta teimpähä mieleisen näkösen.. Samoin posliinin maalauksessa tein lautasen, ja voin sanoa, että pyyhin sen työn ainaki 6 kertaa ennenku se kelpas..

5. Musiikki

 Rakastan musiikkia.Olen harrastanut musiikkia pienestä asti.. Tai no, ihan pienenä lauloin omaksi ja sukulaisten iloksi. Myöhemmin liityin kuoroon. Sitten koulussa olin kaikki musiikkijutut mitä vaan pystyi. Soitin musiikkiopistolla vuoden.. Sitten siirryin toiseen kuoroon.. Tällä hetkellä en varsinaisesti musiikkia harrasta missään, pari yksinlaulu keikkaa ollu täs, ja tarkotuksena olis kuoroa jatkaa, jos olo sen sallii.. Mutta ei siis yhtään päivää mene , etten musiikkia kuuntelis, ja oon tosi kaikki ruokanen. (siis kaikki ruokainen musiikkiin liittyen..)

6. Ruokavammaisuus

Oon helvetin nirso. On paljo ruokia, mitkä saisin alas, mut ne on niin ällöttäviä, et jätän ne kuitenki syömättä ennemmi. Jos ois joku tosi hieno tilaisuus niin pakko ois varmaa yrittää nieleskellä, mut sit tulee helposti yökkäysrefleksi.. Ruokia mitä en kertakaikkisesti syö on maksa, kala, paprika ainakin..

7. Eläimet

Rakastan eläimiä. Mulle varmaan yks maailman tärkeimmistä asioista, on meidän entinen koira. En oo varmaan ikinä ikävöinyt mitään niin paljon kun R: ää.. Edelleen mulla on ikävä, pelkkä kuvan katsominen saa kyyneleet silmiin ja jonkun tietyn kappaleen kuuleminen saa tukalan olon aikaan. 

Lisäksi olen kiinnostunut matelioista ja liskoista. Tykkään hevosista, oon harrastanut ratsastusta. Tykkään oikeestaan kaikista eläimistä. Ainut mitkä ei oo jees on hämähäkit, torakat, ampiaiset ja punkit yms.. Joita oikeestaan pelkäänkin..

Ja annan tän eteenpäin ainakin..

elina
saippuakupla
oona
erika
bubble

Eli en jaksanut 15 rueta linkittää, siin on muutama, ja jos joku on tehny, nii teke uusista faktoista, tai sit ei tee ollenkaa :)

kipeenä

Mä en tiedä mistä lähin mä oon pelänny olla kipeenä, mut kuitenki, melkee 38 astetta kuumetta, oksensin ja maha ihan helvetin sekasi.. pitäs yrittää särkylääke ottaa vaa en tiiä miten pysyy sisällä :<
Oon nukkunu melkein koko päivän, ja nyt stressaan sitä, et miten saan sit nukuttuu, äh :<

ÄÄÄÄÄ. lämpöä :< ahdistaa. oksettaa, ja oksensinki jo puoliks tahalteen, hyvä ku on tekniikka hallus, tai no en tiiä onks se hyvä. mut kuitenki.. ihan hirveeee olo! haluisin tietää , et mistä helvetistä tää johtuu. varmaa viiko ollu jo näi ihana olol. ja viime yönä ahdisti. olin just rupeemas  nukkuuu  , ja  rupes ahdistaa. mut sit nukahdin.. ja nyt ahdistaa ilta jo valmiiks :<<<< itkettää.

taas vaaan valitan siitä miten ihana olo on, menkkoja ei näy. mahaan koskee, oksettaa, lämpöä. maha on iha vitun ärsyttävä, koskee sillee äh :s ja väsyttäääää ja päähänkoskee ku niskat on jumis<3

Mut joo , eka työpäivä meni hyvin :) ihana olla taas tuolla samas paikas missä olin joskus harjottelussa !

helvetin paniikkiajatukset. otin allergialääkkeen äskö, ku pakko rueta syömään taas noita ku siitepölyy tulee koht. nii nyt pelkään, et saan allergisen reaktion, ja et tukehdun jos rupeen nukkuu! oon syöny noit samoi lääkkeitä parina kesänä, mut silti hiipii aina mieleen, et entä jos nyt tuleeeki noista jotain..

vittu ahdistaa. koko päivän ahdistanu. käveltiin kylille, koko matkan ahdisti, oisin vaa halunnu rueta itkee, ja kääntyä. keskustassa ahdisti aivan liikaa. tuntu etten pysty ees jatkaa kävelyy. sit ajeltii iskän kaa jonkun aikaa.. juteltiin henkeviä. nyt ahdistaa. koko ajan o etova olo, ja mahaan koskee, eikä oo ruokahaluu. alkas ne menkat jos nyt johtuu siitä!! arghh. piä levivväää.

Kauhea ikävä..
Ja toissailta pyörii mieles.. En varmaan taas ikinä unoha koko keskustelua. Vituttaa kun aatteleekaan koko helvetin rumbaa. Ja tulin siihen tulokseen, et oon mie aika itsekäs välillä, ehkä pitää taas petrata. Vasta en aatellu itteeni, kuuntelin aina muita ja tein niinku muut halus ja äh, mut sairauden sanelemana on "pakko" välillä vaan aatella itteensä nykyään. Ehkä mä muiden silmis sit oon itsekäs, apua. Miks kukaan ei oo sanonu aiemmin? Ahdistaa.
Itkettää, vituttaa, en tiiä ees enää miltä tuntuu!
Keskusteltiin toissaillasta vähän aika sitten. Toisaalta ihan hyvä, mut en mie voinut sanoo kaikkee mitä mieli ois tehnyt.. Siis sanoin kaiken mitä puhuttiin, mut en voinut sit sen enempää avata tunteitani. Mut ei voi mitään. Ehkä kirjotan niistä sit ihan päiväkirjaan (jota en muuten oo kirjottanu sen jälkeen kun rupesin uudestaan kirjottaa blogia )
Kaverit on kattomas jääkiekkoo, joka ei itteeni kiinnosta, joten kuuntelen vaa musiikkii ja mietin kaikkea paskaa. On taas niin helvetin yksinäinen olo. Olo, kun ei ole ketään joka ymmärtäis, joka välittäis. ÄH!

Mä rupesin miettii sitä oonko oikeesti itsekäs ihminen.. Kai tää paska paniikkihäiriö vaikuttaa kans siihen , välil joudun tekee ratkasuja , jolloin aattelen vaan itteeni. Mut muuten, mie huomaan sen itsestäni, et mie aattelen välil aina enempi muita ja muitten jaksamista , kun itteni. Ja sit mulle tulee sanoo joku puolituttu ihminen, joka ei tunne mua, et miun pitäs ajatella muitakin kun itteeni! Koko vitun eilinen rumba johtuu siitä, etten mennyt syömään. Ja mie luulin, et ihmiset ymmärtää sen, et ruokailu tilanteet on mulle yhtä helvettiä! Mut nyt mie älysin , et ei kukaan voi ymmärtää minuu. Ja se , et miun ahdistus on muutakin, kuin et sydän hakkais höpelönä. Vituttaa kuunnella tommosta paskaa. Mie oikeesti seisoin eilen puoli yksitoista pihalla, ja yritin saada äitiä tai iskää kiinni, et pääsisin sinne yöks, mut kummallaki oli puhelin kii, sillon kun oisin niitä just tarvinnu.. Tänään kävin kotona sen verran, et selitin äitille eilisen tilanteen.
Ja se , et miun ois vaan kuulema nyt ruettava elämään niin ku muut. EN MÄ VITTU PYSTY NYT-HETI TEKEE MITÄÄN SAATANAN IHMEPARANTUMISTA! Mie teen helvetisti töitä, et pystyn käymään kaupassa, et pystyn syömään muiden kaa, et mun yöt ei ois yhtä helvettiä, mut mikään ei näköjään riitä muille.
En muista millon oisin itkeny niin paljo ku eilen illalla. Sen jälkeen kun sain nämä elämän ohjeet siitä , et miun pitää nyt vaan rueta elää, ja miun pitää ajatella muitaki kuu vaa aina "MIE MIE MIE" ! Itkin niin paljo, et en oikeesti meinannu saada henkee, mie itkin ääneen, mie haukoin happee keuhkoihini , et pysyisin hengissä saatana, tuntu, et mie lyyhistyn tuohon lattialle, koska oli niin vitun paska olla. Kukaa ei vastannu puhelimeen, enkä tienny mitä teen, ei mulla ollu ketään kelle soittaa, sillä hetkel oli niin vitun yksinäinen olo, kun älysin , et seison ulkona pelkkä tunika ja alusvaatteet päällä, laukku olalla ja silmät punasina ja turvonneina. Ei siin ollu muuta, kun purra hammasta, ja rueta nukkuu, vaikka oli oikeesti ihan mielettömän paha olla.

Joo vittu!!!!!!!!!! Nyt miun on kuulema ruettava vaan elämään saatana . Oikeita elämänohjeita! Ja suurinpiirtein, et mä feikkaan tän helvetin ahdistuksen, ja mun pitäis ajatella, etten vaan "minä minä minä" . Just näin! VOI VITTU! Äiti ei vastaa eikä kukaan. Mä haluun kotiin yöks täältä!

Tuli taas semmone olo, et kaikki on miun syytä, ja et mie haluun loukata ihmisii ihan tarkotuksel.. Sit siinä vaihees kilahin täysin. Itkin hervottomasti, tuntu etten saa henkee.. Sit siinä vaihees kävelin ja otin veitsen ja muutaman viillon käsivarteen ja nyt-kaduttaa-ihan-helvetisti! Mie oooon NIIIN PETTYNY ITTEENI! ARGGGGGGH! Sit rupes vituttaa ja tuli semmone olo , et mihi vittuun lähen. Yritin soittaa äitille. Oli juomas, enkä jaksa kattoo humalaisii ihmisii, se rupee vaan ahdistaa. Sit yritin tunnin soittaa iskälle, sil on puhelin kii.. Sit soitin jo yhdelle kaverille.. Mut siitäkää ei ollu hyötyy. Sit tulin sisälle ja itkin vielä vähä lisää. Sit kaverit soitti ku ne on juomas, et tupakalle niitten kaa, pitkää itkin puhelimeen, et en mee, mut sit loppupelis menin röökille. Toisaalta ihan hyvä vaan. Äskö otin sit rauhottavaa.. Ompahan itketty kaikki tän viikon murheet saakeli! Sit nää vaa sano, et jos on nii huono olo, nii terkkarille yöks.. APUA! Se rupes ahistaa vaan ajatuksena lisää ja ihan vitusti!! EN ENENENEENEEENENNENEN halua! Mut joo, oon oikeesti tosi tosi tosi pettyny itteeni olin nimittäi niin pitkää viiltämättä. Mutta , sille ei voi enää mitään. :C
Sit välil o iha helvetin oksettava olo, ja mahaaan koskee, alkas nyt ne menkat! Kieltämättä mielialatki heittelee sitä luokkaa , et ois alkamassa.. Juu ja helvetin sekava postaus, mut en jaksa rueta muokkaa.

Hajalla ja ajatukset harhateillä.

Aamul oli ihan jees olo. Pari PÄIVÄÄ on ollu ihan mukavia, oon nähny kavereita, ollaan pelailtu, ajeltu autolla, syöty jäätelöä, popiteltu, käyty kahvilla. Mut nää vitun illat. Itse asias tänää ahdistus alko jo päivällä. Oisin halunnu vaan lukittautuu omaan huoneeseen , mut sit tuli ruoka aika, ja tulin syömää muiden kaa. Nyt ahdistaa. Eilen taas paniikin omaista itkua ja raapimista. Sit ku aikuinen jäi yöks olo helpottui vähän. Oikeesti voin vaan sanoo , et mikä helpotus oli eilen , et tänne jäi , mie oisin muute varmaan levinny. Tai en tiedä. Tänään sit "juteltii" näistä mun peloista. Jotka kaikki keskittyy siihe kuoleman pelkoon.

Olo on suoraan sanottuna ihan paska. Ahdistaa, ja tuntuu, et haluun ulos, vaik pitäs mennä suihkuun. On etova olo, kun ahdistaa. Pelottaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!

Jos mulla ois veitsi tässä, varmaan tarttuisin siihen, antaisin sen leikata palan ihoa, ja unohtaa pieneksi hetkeksi tämän pahan olon.