Kauhea ikävä..
Ja toissailta pyörii mieles.. En varmaan taas ikinä unoha koko keskustelua. Vituttaa kun aatteleekaan koko helvetin rumbaa. Ja tulin siihen tulokseen, et oon mie aika itsekäs välillä, ehkä pitää taas petrata. Vasta en aatellu itteeni, kuuntelin aina muita ja tein niinku muut halus ja äh, mut sairauden sanelemana on "pakko" välillä vaan aatella itteensä nykyään. Ehkä mä muiden silmis sit oon itsekäs, apua. Miks kukaan ei oo sanonu aiemmin? Ahdistaa.
Itkettää, vituttaa, en tiiä ees enää miltä tuntuu!
Keskusteltiin toissaillasta vähän aika sitten. Toisaalta ihan hyvä, mut en mie voinut sanoo kaikkee mitä mieli ois tehnyt.. Siis sanoin kaiken mitä puhuttiin, mut en voinut sit sen enempää avata tunteitani. Mut ei voi mitään. Ehkä kirjotan niistä sit ihan päiväkirjaan (jota en muuten oo kirjottanu sen jälkeen kun rupesin uudestaan kirjottaa blogia )
Kaverit on kattomas jääkiekkoo, joka ei itteeni kiinnosta, joten kuuntelen vaa musiikkii ja mietin kaikkea paskaa. On taas niin helvetin yksinäinen olo. Olo, kun ei ole ketään joka ymmärtäis, joka välittäis. ÄH!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti