AHDISTUSKOHTAUS.

Mä rupesin miettii sitä oonko oikeesti itsekäs ihminen.. Kai tää paska paniikkihäiriö vaikuttaa kans siihen , välil joudun tekee ratkasuja , jolloin aattelen vaan itteeni. Mut muuten, mie huomaan sen itsestäni, et mie aattelen välil aina enempi muita ja muitten jaksamista , kun itteni. Ja sit mulle tulee sanoo joku puolituttu ihminen, joka ei tunne mua, et miun pitäs ajatella muitakin kun itteeni! Koko vitun eilinen rumba johtuu siitä, etten mennyt syömään. Ja mie luulin, et ihmiset ymmärtää sen, et ruokailu tilanteet on mulle yhtä helvettiä! Mut nyt mie älysin , et ei kukaan voi ymmärtää minuu. Ja se , et miun ahdistus on muutakin, kuin et sydän hakkais höpelönä. Vituttaa kuunnella tommosta paskaa. Mie oikeesti seisoin eilen puoli yksitoista pihalla, ja yritin saada äitiä tai iskää kiinni, et pääsisin sinne yöks, mut kummallaki oli puhelin kii, sillon kun oisin niitä just tarvinnu.. Tänään kävin kotona sen verran, et selitin äitille eilisen tilanteen.
Ja se , et miun ois vaan kuulema nyt ruettava elämään niin ku muut. EN MÄ VITTU PYSTY NYT-HETI TEKEE MITÄÄN SAATANAN IHMEPARANTUMISTA! Mie teen helvetisti töitä, et pystyn käymään kaupassa, et pystyn syömään muiden kaa, et mun yöt ei ois yhtä helvettiä, mut mikään ei näköjään riitä muille.
En muista millon oisin itkeny niin paljo ku eilen illalla. Sen jälkeen kun sain nämä elämän ohjeet siitä , et miun pitää nyt vaan rueta elää, ja miun pitää ajatella muitaki kuu vaa aina "MIE MIE MIE" ! Itkin niin paljo, et en oikeesti meinannu saada henkee, mie itkin ääneen, mie haukoin happee keuhkoihini , et pysyisin hengissä saatana, tuntu, et mie lyyhistyn tuohon lattialle, koska oli niin vitun paska olla. Kukaa ei vastannu puhelimeen, enkä tienny mitä teen, ei mulla ollu ketään kelle soittaa, sillä hetkel oli niin vitun yksinäinen olo, kun älysin , et seison ulkona pelkkä tunika ja alusvaatteet päällä, laukku olalla ja silmät punasina ja turvonneina. Ei siin ollu muuta, kun purra hammasta, ja rueta nukkuu, vaikka oli oikeesti ihan mielettömän paha olla.