Kävin tänään terapeutin luona.. Ensin ajattelin , etten halua puhua mistään.. Tai mietin , että kerron vaan päällisin puolin mitä kuuluu.. Loppu pelissä siellä meni joku puolitoista tuntia, ja puhuin semmoisia asioita, mistä olen ajatellut, etten ikipäivänä puhu kenellekkään.. En tiedä miks mulla on taas näin paska olo.. Viimesen viikon päällimmäisinä tunteina on ollut viha, epäonnistuminen, ikävä, ahdistus, masennus ARGH! Nuppi leviää kohta..
Tuntuu, että aukaisin itsestäni liikaa.. Kerroin meidän perheestä liikaa.. että meidän perheessä lapsia on kuritettu kovemmin ottein.. "JOS ET LOPETA SAAT PIISKAA" ja sen jälkeen korvia raastavaa itkua.. muistoja palaa mieleen.. Olisin halunnut lohduttaa, olla suojelija , että niin pienten ihmisten alkujen ei olisi tarvinnut tuntea koivun oksan läimähtävän jalkaan, takapuoleen tai mihinkään muuallekkaan.Mutta olin itse niin avuton, lamaantunut noissa tilanteissa, kun pikkuveli sai koivuherraa.. Tai hetket jolloin kuuluu jumalatonta huutoa, ja itkua ja ovien paiskomista, jostain etoasiasta.. En nykyisin kestä kuunnella jos joku huutaa, ja jos joku itkee hysteerisesti , menen itse paniikkiin..
Tällä hetkellä ajatukset on tosi sekavia.. Päällimmäisenä on viha isäpuolta kohtaan! Pettymys äitiin, joka on aina asettunut isäpuolen puolelle, eikä minun ongelmilla ole ollut väliä, enkä minä ole saanut itkeä kotona, enkä ole pystynyt kenellekkään kotona kertomaan miltä minusta tuntuu..
Olen myös itseeni pettynyt.. Sorruin viiltelemään.. Oli karmea olo, eikä itku tullut, sitten muistin sheiverin terät kaapin ylähyllyllä .. Sain pienen helpotuksen hetkeksi, mutta sitten tuli kauhean syyllinen olo. Tunsin olevani epäonnistunut, ja itseasiassa tunnen vieläkin. Loppu pelissä kiikutin terät laitoksen ohjaajalle ja sanoin, että voivat säilyttää niitä toistaiseksi, ei sillä , en pystyisi satuttamaan itseäni pahasti, mutta en halua edes tehdä mitään naarmuja.. Tai no, toisaalta haluan , mutta parempi, että en tee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti