AHDISTUSKOHTAUS.

Mulla on niin epäonnistunut olo, kun voi vaa olla.. Eilen illalla panikoin. Tuntu, että sekoan jälleen kerran. Oli kuoleman pelko ja tuntu etten saa henkeä. Tuntu , et kohta kaikki romahtaa. Mut selvisin.. Mut kukas se oli aamulla taas odottamassa..
 Paniikin jälkeinen ahdistus iski siis aamulla. Olin ihan silmät ristissä. Tuntu , etten herää millään.  En kyennyt töihin. Tiedän, etten siellä ois pystyny olee. Ja oon ollu nyt töistä pois useempana päivänä, niin huomen on palaveri. Mie vaan peläten ootan, et millon on semmonen tilanne, etten pysty jatkaa. Aina kun oon jossain ollu yli pari viikkoa, niin tulee hirvee ahdistus aina lähtee ja en tiiä. Sit istuin sängyllä yli tunnin enneko puin, sit menin ulos röökille, piti terapiaan lähtee. Vapisin vaa pihal, ahdisti ihan saatanasti. Sit terapiaan mennes viel pihalla kelasin, et voinko mennä sinne.. Jaa muutenki aamu meni miten meni ja sit terapiassa en mahtanu mmitään, mut itkin. Vaikka yritin olla itkemättä, mut en voinu enää pidätellä. Sit nyt tuntuu hirveeltä kun tiedän, et on taukoo pariviikkoa, mietin et jos tulee jotain, niin kelle mie kerron?! Argh.
 Tiedän, et oli miun oma valinta lähdenkö aamulla, mut mulla on hirvee morkkis. Mie koen, etten pysty tekee mitään normaalisti. Lähi kaupas voin just ja just käydä ilman et rupeen hirveesti panikoimaan.
 Sit tiedän , että muutama tuttu lukee tätä, enkä voi kirjoittaa niin avoimesti, kun mitä kirjoittaisin päiväkirjaa.. Rupesin jopa mietii , et pitäskö tehä viel salainen blogi, et sais kaikki ajatuksensa ylös oikeesti.. Mut siis aamu meni miten meni ja jostain syystä koin osan ohjaajan sanomisista vittuiluna, vaikka ne ei vissiin sit sitä ollutkaan... mut tuli vaa semmone olo.. Laitoin jo sit terapias  äitille viestii, vaa tää ei vastannu ku oli kipeenä. Oisin menny kotii.. Mut ehkä ihann hyvä et tulin takas suoraan.. Muuten ois ahdistanu vaa enempi tulla tänne..

Mulla on ihan älytön ikävä muutamia tyyppejä.. Muutamia entisestä laitoksesta, oikeestaan melkein kaikkii aikuisii ja sit paria nuorta.. :( Muutamaa ystävää, jotka ymmärtää täysin miuta.. Ja sit äitiä ja veljiä ja iskää.. Ja tuntuu taas vaihteeks et kaikki itkettäää. Mut_en_halua_itkeä!