"Kaikki minussa kuin vaiti valittaa Valos sammuttua eksyin hämärään Ja kun sinua en nähdä enää saa Niin mä juurrun tähän ikävään "

Mulle tuli jonkun muun blogi tekstistä mieleen uni, missä oli mun pieni R. Se oli vielä elossa, ja se oli siinä unessa tosi huonossa kunnossa, ja .. Se sano et mun pitäis jäädä se kans, ja sillä oli kipuja. Ja mä emmin siinä unessa. Aina ku mä muistan ton unen, mulle tulee aivan mielettömän paska olo. Mä en oikeesti miettis hetkeekää jos mä saisin nyt vielä mahdollisuuden nähdä R:n..ja jos voisin muuttaa menneitä, en tekis asioita samalla tavalla. En jättäis käymättä R:n luona, vaikkei se ois meillä.. Mulla on niin mieletön ikävä. Taas mä en mahda mitään, et kyyneleet vaa valuu ja valuu ja tekee musta pandan.

Tää tuntuu taas vaa niin suorittamiselta.. Aina ku oon saanu tehtyy jonku jutun niin rupeen miettii et miten selviin seuraavasta hankalasta tilanteesta ( kaupassa käynti, työpajal käynti, nukkumaan meno) vittu kaikki!  Oon niin helvetin väsyny.

Mulla on just nyt iha helvetinmoine ikävä, ikävä äitiä, ikävä veljiä, ikävä iskää, ikävä entisen laitoksen tyyppejä, ikävä kavereita, ikävä lapsuutta, ikävä R:ää, ikävä ikävä ikävä ikävä ikävä ikävä ikävä ikävä!

Ikävä sitä, kun pystyin elää ilman näit helvetin rajoitteita, miettimistä, et miten selviin mistäki. Ikävä "pikkusiskoa" <3 Ikävä leirejä, ikävä tapahtumia missä käytiin, ikävä mökkireissuja, mut en enää uskaltas lähtee mihinkää noista. Tää on niin perkeleen syvältä!!

Nyt on taas semmone olo, et voisin vaikka olla hölmö ja tarttua veitseen, mut en halua. Mä tiedän, et se ei auta mitään, mut en tiiä mitään muutakaan mikä auttais.