Pari päivää on menny ihan hyvin.. Mitä nyt viikonloppuna luulin et käärme oli karannu, ja etin koko kämpän ylösalasi, ja neiti löyty terraariosta kiven sisästä, jonne en uskonu sen pääsevän.. Etin vaa hysteerisesti, jos oisin istunu paikoilleni oisin varmaa revenny itkee, enkä ois pystyny tekee mitään.. Mut kaikki hyvin siltä osin..
Mut sit muuten olo.. Pari päivää siis on menny ok, eilen ahisti jonku verran.. Ja tänää vähä enemmän.. Kaikki paska pyörii pienessä mielessä.. Sit "kaveri" jonka kaa oltiin pienenä tosi paljo, semmonen ihminen kelle voi puhua ihan mistä vain, pisti koko päivän viestii et ois halunnu nähä, mut mulla on semmonen olo, et haluunko mä, se on tehny niin paskoja juttuja mun kaverille, monen vuoden ajan.. Ja on se mullekki ollu paskapää.. Mut en mä osaa olla sille vihane, mut silti mulla on semmone olo, etten haluu nähä.. Mut sit , se on tosi maas ite, ja sit mä koen syyllisyyttä, etten nää sitä.. Ja nytki ku juteltii nii tää muistutti, et oon kaikista tärkein sille, ja kiitteli ku oon olemas.. Mut silti.. Mul on nii vitun paska olo, et toine on romuna ja mä oon sille tärkee, ja mä en haluu nähä.. Ja minä tärkein?
Ahdistaaaaa, ja itkettää.. en haluu itkee.. KAMALA IKÄVÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti