16.9.2012
Kaduttaa, niin paljon. En halua jäädä tähän koukkuun enää ikinä, enkä sitä tällä hetkellä pelkääkkään vakavissani, mut miun pitäs keksiä joku muu keino tälle. Pitäis uskaltaa sanoa ääneen, mut se on niin hiton vaikeeta. Ennen nautin tästä jälki kivusta, mut just älysin , et en enää. Tuntuu vaan pahalta. Ja toisaalta hyvä, ei tee mieli vähään aikaan tehä näin. Toivottavasti ei enään. Pelkään aina et mitä tästä seuraa.. Huutoa, valitusta? Mut oon kuitenki edistyny, 7-8 luokalla tää oli päivittäistä , joka päiväistä pitkän ajan. Välillä lopetin ja sit laitoksessa oli pitkään kausi et halusin viiltää ( ja miulla tämä siis tarkottaa sitä, et viillän siks et tää sisäinen paha olo lähtis vähäks aikaa, ei todellakaan missään tappamis ajatuksena. Ja oikeestaan en halua ees että verta tulee pahemmin, joo aina tietty jonku verran, mut ei nää oo ikinä ollu syviä, oon niin kipu herkkä.) Mut pitää keksiä jotain tän tilalle, et näitä tilanteita ei tulis!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Joo siis se teki uuden blogin
ja jatkaa siellä http://sisallissota.blogspot.fi/ siinä osoite:)
Sulle myös voimia!♥ Sä pääset kyllä eroon viiltelystä vielä!♥ Oot jo päässykin tosi pitkälle, se ei oo meinaan ihan helppo asia lopettaa.. ja pitää vaan yrittää puhua ääneen vaikka se niin heletin vaikeeta onkin. Mutta sittenkun saa avatua suun niin se helpottaa oikeesti!:)Ja sun kannattais puhu tosta viiltelemisestä että mitä muita keinoja on hallita sitä ahdistusta, koska niitä on paljon:)
Lähetä kommentti