AHDISTUSKOHTAUS.

Uimassa käyty.. Ahdisti hiukan, ja mietin jo pakoreitit, mistä pääsisin helpoiten pois, mut selvisin! Nyt ressaaa ja ahdistaa verikokeisiin meno, joka on huomenna. Kauhukuvat on tiesti et sielt löytyy jotain ja se et pyörryn tms sinne..

Sit äskö puhuttiin eroomisesta.. Sit tuli taas muistoja, niitä , mitkä on edelleen kipeitä. Jotka välillä on "unohduksissa" ja välillä palaa taas mieleen. Sitä kun mie en kuulema älyy vielä, sitä kun äiti itki, ja miusta se tuntu ihan kauhee pahalle nähdä, kun oma rakas äiti itkee, etkä ymmärrä miksi, eikä miulle kerrota. Se kun olin kaverilla yötä, ja äiti hakee sieltä, ja sanoo ettei me mennä enää kotiin. Kun älyät , et kaikki ei oo enää ku ennen. Se kun sulla on mieletön ikävä iskää, ja kun pääset iskän luo, tuli mieletön ikävä äitiä. Se kun lähdin mukaan kun äiti näki iskää, ja mie sanoin, etten halua tulla koska en halua nähä kun äiti itkee, ja äiti lupasi , ettei itke, ja loppujen lopuksi istuin pöydän alla meidän koiran kanssa ja kuuntelen ku äiti ja iskä puhuu ja äiti itkee..

Argh, sekavaa tekstiä tiedän. Mut ahistaa ja pelottaa se huomine!