Kauhea ikävä..
Ja toissailta pyörii mieles.. En varmaan taas ikinä unoha koko keskustelua. Vituttaa kun aatteleekaan koko helvetin rumbaa. Ja tulin siihen tulokseen, et oon mie aika itsekäs välillä, ehkä pitää taas petrata. Vasta en aatellu itteeni, kuuntelin aina muita ja tein niinku muut halus ja äh, mut sairauden sanelemana on "pakko" välillä vaan aatella itteensä nykyään. Ehkä mä muiden silmis sit oon itsekäs, apua. Miks kukaan ei oo sanonu aiemmin? Ahdistaa.
Itkettää, vituttaa, en tiiä ees enää miltä tuntuu!
Keskusteltiin toissaillasta vähän aika sitten. Toisaalta ihan hyvä, mut en mie voinut sanoo kaikkee mitä mieli ois tehnyt.. Siis sanoin kaiken mitä puhuttiin, mut en voinut sit sen enempää avata tunteitani. Mut ei voi mitään. Ehkä kirjotan niistä sit ihan päiväkirjaan (jota en muuten oo kirjottanu sen jälkeen kun rupesin uudestaan kirjottaa blogia )
Kaverit on kattomas jääkiekkoo, joka ei itteeni kiinnosta, joten kuuntelen vaa musiikkii ja mietin kaikkea paskaa. On taas niin helvetin yksinäinen olo. Olo, kun ei ole ketään joka ymmärtäis, joka välittäis. ÄH!

Mä rupesin miettii sitä oonko oikeesti itsekäs ihminen.. Kai tää paska paniikkihäiriö vaikuttaa kans siihen , välil joudun tekee ratkasuja , jolloin aattelen vaan itteeni. Mut muuten, mie huomaan sen itsestäni, et mie aattelen välil aina enempi muita ja muitten jaksamista , kun itteni. Ja sit mulle tulee sanoo joku puolituttu ihminen, joka ei tunne mua, et miun pitäs ajatella muitakin kun itteeni! Koko vitun eilinen rumba johtuu siitä, etten mennyt syömään. Ja mie luulin, et ihmiset ymmärtää sen, et ruokailu tilanteet on mulle yhtä helvettiä! Mut nyt mie älysin , et ei kukaan voi ymmärtää minuu. Ja se , et miun ahdistus on muutakin, kuin et sydän hakkais höpelönä. Vituttaa kuunnella tommosta paskaa. Mie oikeesti seisoin eilen puoli yksitoista pihalla, ja yritin saada äitiä tai iskää kiinni, et pääsisin sinne yöks, mut kummallaki oli puhelin kii, sillon kun oisin niitä just tarvinnu.. Tänään kävin kotona sen verran, et selitin äitille eilisen tilanteen.
Ja se , et miun ois vaan kuulema nyt ruettava elämään niin ku muut. EN MÄ VITTU PYSTY NYT-HETI TEKEE MITÄÄN SAATANAN IHMEPARANTUMISTA! Mie teen helvetisti töitä, et pystyn käymään kaupassa, et pystyn syömään muiden kaa, et mun yöt ei ois yhtä helvettiä, mut mikään ei näköjään riitä muille.
En muista millon oisin itkeny niin paljo ku eilen illalla. Sen jälkeen kun sain nämä elämän ohjeet siitä , et miun pitää nyt vaan rueta elää, ja miun pitää ajatella muitaki kuu vaa aina "MIE MIE MIE" ! Itkin niin paljo, et en oikeesti meinannu saada henkee, mie itkin ääneen, mie haukoin happee keuhkoihini , et pysyisin hengissä saatana, tuntu, et mie lyyhistyn tuohon lattialle, koska oli niin vitun paska olla. Kukaa ei vastannu puhelimeen, enkä tienny mitä teen, ei mulla ollu ketään kelle soittaa, sillä hetkel oli niin vitun yksinäinen olo, kun älysin , et seison ulkona pelkkä tunika ja alusvaatteet päällä, laukku olalla ja silmät punasina ja turvonneina. Ei siin ollu muuta, kun purra hammasta, ja rueta nukkuu, vaikka oli oikeesti ihan mielettömän paha olla.

Joo vittu!!!!!!!!!! Nyt miun on kuulema ruettava vaan elämään saatana . Oikeita elämänohjeita! Ja suurinpiirtein, et mä feikkaan tän helvetin ahdistuksen, ja mun pitäis ajatella, etten vaan "minä minä minä" . Just näin! VOI VITTU! Äiti ei vastaa eikä kukaan. Mä haluun kotiin yöks täältä!

Tuli taas semmone olo, et kaikki on miun syytä, ja et mie haluun loukata ihmisii ihan tarkotuksel.. Sit siinä vaihees kilahin täysin. Itkin hervottomasti, tuntu etten saa henkee.. Sit siinä vaihees kävelin ja otin veitsen ja muutaman viillon käsivarteen ja nyt-kaduttaa-ihan-helvetisti! Mie oooon NIIIN PETTYNY ITTEENI! ARGGGGGGH! Sit rupes vituttaa ja tuli semmone olo , et mihi vittuun lähen. Yritin soittaa äitille. Oli juomas, enkä jaksa kattoo humalaisii ihmisii, se rupee vaan ahdistaa. Sit yritin tunnin soittaa iskälle, sil on puhelin kii.. Sit soitin jo yhdelle kaverille.. Mut siitäkää ei ollu hyötyy. Sit tulin sisälle ja itkin vielä vähä lisää. Sit kaverit soitti ku ne on juomas, et tupakalle niitten kaa, pitkää itkin puhelimeen, et en mee, mut sit loppupelis menin röökille. Toisaalta ihan hyvä vaan. Äskö otin sit rauhottavaa.. Ompahan itketty kaikki tän viikon murheet saakeli! Sit nää vaa sano, et jos on nii huono olo, nii terkkarille yöks.. APUA! Se rupes ahistaa vaan ajatuksena lisää ja ihan vitusti!! EN ENENENEENEEENENNENEN halua! Mut joo, oon oikeesti tosi tosi tosi pettyny itteeni olin nimittäi niin pitkää viiltämättä. Mutta , sille ei voi enää mitään. :C
Sit välil o iha helvetin oksettava olo, ja mahaaan koskee, alkas nyt ne menkat! Kieltämättä mielialatki heittelee sitä luokkaa , et ois alkamassa.. Juu ja helvetin sekava postaus, mut en jaksa rueta muokkaa.

Hajalla ja ajatukset harhateillä.

Aamul oli ihan jees olo. Pari PÄIVÄÄ on ollu ihan mukavia, oon nähny kavereita, ollaan pelailtu, ajeltu autolla, syöty jäätelöä, popiteltu, käyty kahvilla. Mut nää vitun illat. Itse asias tänää ahdistus alko jo päivällä. Oisin halunnu vaan lukittautuu omaan huoneeseen , mut sit tuli ruoka aika, ja tulin syömää muiden kaa. Nyt ahdistaa. Eilen taas paniikin omaista itkua ja raapimista. Sit ku aikuinen jäi yöks olo helpottui vähän. Oikeesti voin vaan sanoo , et mikä helpotus oli eilen , et tänne jäi , mie oisin muute varmaan levinny. Tai en tiedä. Tänään sit "juteltii" näistä mun peloista. Jotka kaikki keskittyy siihe kuoleman pelkoon.

Olo on suoraan sanottuna ihan paska. Ahdistaa, ja tuntuu, et haluun ulos, vaik pitäs mennä suihkuun. On etova olo, kun ahdistaa. Pelottaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!

Jos mulla ois veitsi tässä, varmaan tarttuisin siihen, antaisin sen leikata palan ihoa, ja unohtaa pieneksi hetkeksi tämän pahan olon.