Voitin itseni monessakin asiassa tänään! Olin kaupoissa, kiertelin ihan kuin normaalit ihmiset, tein löytöjä! Kävin syömässä, olen tosi ylpeä itestäni! Ja oisin käyny lävärin ottaa, vaa ei mistää saanu lauantaina :(( Mut joskus sit, jos uskallan.. Nyt jalat huutaaa halleluja ja väsyttää.

"ei ne pesää tee, tuulen pitävää, ennen lumen tuloa ne täältä häviää.."

Oon nähnyt viime päiviniä kavereita, joita näkee suht harvoin, huomenna lupauduin lähtemään shoppailee toiselle paikkakunnalle äitin kanssa.. Pelottaa hiukan, koska kaupoissa käynti ahdistaa, samoin ruokailutilanteet, eikä äiti ymmärrä sitä.. Enkä sille pysty sanoo jos ahdistaa.. Mut otan lääkkeet mukaan, ja yritän voittaa taas itseni!

Ja siedätystä neuloihin on täs ollu.. Pari kertaa tällä viikol verikokeissa käyny, ja oon selvinny siitäki! Wihii!

Ahdistaaaaaa.. Se huomine jännittäää! :< Tekis mieli viel peruu koko reissu, mut en kehtaa.. Tuottaa pettymystä äidelle ja pikkusisaruksille..

Ja Johanna on rallattanut taas päivän päässä :)

Blogin ulkomuoto uudistui :) Aikani kuluks picasalla leikin ja keksin sit uudistaa ulkoasua. Mut joo,  verikokeissa käynti meni ok, vaikka jännitinki, siellä oli yks ihana nainen, joka osas aiemminki ottaa tosi nätisti, ja ymmärs sen et mua pelotti, ja jutteli lempeesti sen koko käynnin ajan.Nyt vaan pelottaa , et mikä tuomio sieltä tulee, et löytyyks niist jotain poikkeavaa, ja onks ne arvot laskenu mitä ne seurailee.. Mut huomen se selvii.. Sit .. Tänää ko kävelen kotii, nii koko matkan ahdisti aivan mielettömästi, välil oli pakko pysähtyy ku tuntu et pääs heittää, sit ku tuntu siltä nii rupesin varmaa hengittää entistä enempi päi persettä.. Mut sit aikani huoneessa "ahdistelin" ja sit ilta muuten suju iha ok. Tehtii toise tytsyn kaa valkosuklaanaamiot :)

Tääl tuntuu hyvältä olla, kun tulee muiden nuorten kaa juttuu, mut on kuitenki se oma rauha, eikä kukaa oo koko aikaa vinkumas vieressä tai oven takana! Nautin tästä rauhasta, oikeesti! Eka mietin, et en mie pystys asuu tääl, ku on nii hiljasta ja on nii vähä nuoria. Nyt en vaihtas tätä mihinkää! Pitäs tavarat vaa laitokselta tuoda tänne, kotiin.. :) Huomen on palaveri, mis varmaanki sit ihan käytännön asioit, ja raha-asiat sit käydää läpi.. Huvittavalta tuntuu, ku tulin tänne sil ajatuksel , et oon kaks viikkoa, ja sit lähen takas laitokselle, ja lähtiessä sitä ohjaajalle vinguin et en haluu lähtee ja tuntuu kauheelta, sit ku olin about viikon ollu, nii soitin laitokselle ja kysyin , et tartteeks mun tulla enää sinne asumaan, et voinko jäädä tänne suoraan, ja se onneks kävi. Itse asiassa, olin jo 3 yön jälkeen päättäny et jään tänne, mut en sitä hirveesti huudellu, siltä varalta et jos tuliski silleen et en jää, tai sit aattelin et jos sanon niin , nii vaikuttaaks se sit siihe miten mul menee. Nää on näit sairaita ajatuksii mitä välil tulee.. Sama ku joskus tulee semmone olo, et jos miettii , et laitanko eri yöpaidan, nii sit aattelen et jos vaihdan sen , nii et mul menee se yö sit päi persettä, tai siis se ilta.. Tai jos oon käyttäny pitkää jtn shamppoota, et jos käytänki jotain muuta nii vaikuttaaks se siihe miten mul menee ilta.. Ja "hauska " huomata, et näit ajatuksii tulee vaa iltasin, koska ne illat on selkeesti mul ne pahimmat.. Sekavaa tekstiä, en jaksa enää rueta muokkailee, joten olkoon..

Uimassa käyty.. Ahdisti hiukan, ja mietin jo pakoreitit, mistä pääsisin helpoiten pois, mut selvisin! Nyt ressaaa ja ahdistaa verikokeisiin meno, joka on huomenna. Kauhukuvat on tiesti et sielt löytyy jotain ja se et pyörryn tms sinne..

Sit äskö puhuttiin eroomisesta.. Sit tuli taas muistoja, niitä , mitkä on edelleen kipeitä. Jotka välillä on "unohduksissa" ja välillä palaa taas mieleen. Sitä kun mie en kuulema älyy vielä, sitä kun äiti itki, ja miusta se tuntu ihan kauhee pahalle nähdä, kun oma rakas äiti itkee, etkä ymmärrä miksi, eikä miulle kerrota. Se kun olin kaverilla yötä, ja äiti hakee sieltä, ja sanoo ettei me mennä enää kotiin. Kun älyät , et kaikki ei oo enää ku ennen. Se kun sulla on mieletön ikävä iskää, ja kun pääset iskän luo, tuli mieletön ikävä äitiä. Se kun lähdin mukaan kun äiti näki iskää, ja mie sanoin, etten halua tulla koska en halua nähä kun äiti itkee, ja äiti lupasi , ettei itke, ja loppujen lopuksi istuin pöydän alla meidän koiran kanssa ja kuuntelen ku äiti ja iskä puhuu ja äiti itkee..

Argh, sekavaa tekstiä tiedän. Mut ahistaa ja pelottaa se huomine!

"tahdon elää, niin etten vanhana mä joudu katumaaan.. "

  En jaksa kirjoittaa, tämä päivä tulee hienoina kuvina :DD

 

Siinä päivän fiilikset ja tekemiset nopeana sutaisuna + kirjoitteluina.

tää tuli kuunnellessa Johanna Kurkelan- Tahdon elää biisiä .. eli alla on video siihen..

"Tahdon elää
Niin, etten vanhana mä joudu katumaan
Tahdon elää
Löytää sateenkaaren päästä satumaan
Tahdon tanssia ja laulaa
Tahdon itkeä ja nauraa
Tahdon elää, tahdon elää"


 Oikeesti tahdon elää, niin etten joudu katumaan asioita mitä en tehny! Tahdon päästä tän ahdistusmörön ja Mrs. Paniikin kaa sillee , et tää ei rajottas mun elämää, mun tekemisiä, sanomisia, iltoja varsinkaa, et voisin elää niin ku kuka tahansa. Oon aikasemminki sanonu, et mua vituttaa, mä haluisin tietää mitä mä oon tehny väärin, et just mun pitää sairastaa tätä paskaa! Miks en voi elää niinku muut mun ikäset, vaan joudun tän helvetin takia miettimään tekemisiäni (elokuviin meno, kavereiden luo meno, kotiin meno, syömään meno, yökylää meno yms) Mut jooo taas tätä angsti paskaa. Tiedän. Mut oli ehkä vähä huono päivä, tai ei muute, mut asioita pyöri mieles,  ja väsytti, eikä ois kiinnostanu mikää..

Ja lisäks ikävä, ihmisiä, eläimiä, enkeleitä .. <3

2 (+1) uutta lukiaa :))

Hih, kaksi uutta lukiaa (+ S ) teretulemas :)

Päivä on vierähtäny ihan mukavasti, koukutuin tohon Sofi Oksasen Baby Janeen sitä tuli luettuu, tuttua nähtyä pitkästä aikaa! Ja pelailtua porukassa.. Eli mukava päivä kaiken kaikkiaan, ei mitään erikoista, mutta en oo pitkäänn aikaan pelaillu porukas kenenkää kaa, enkä oo jaksanu syventyy kirjojen lukemiseen, eli vähän uutta päivään. Toisaalta oon ollu tosi väsyny koko päivän.. Ja se on välillä tullu mieleen, et miksi oon näin väsyny, johtuuko se jostain kamalasta.. jne.. Mutta järellä kun taas ajattelen, niin eilinen oli aika rankka päivä.. Eka oli esitys, jota jännitin ihan tosi paljon, tuli seisottua, oltuu aika isossa ihmisporukassa, joka ei kyl ihme ja kumma ahdistanu! Sit illalla tuli kaveri käymään, käytiin saunassa, pelailtiin ja juteltiin aika syvällisiä.. Ja ne asiat jäi sit pyörii mieleen viel illallaki.. Asioita yläasteelta, kiusaamista johon olin osallisena , koska tiesin siitä mutta en tehnyt asialle mitään. Pyysi sitä ystävältäni anteeksi, että en tehnyt mitää sillon.. Oon itelleni vihainen, etten oikeesti sanonu jollekki joka ois siihen voinu puuttuu, olin itekki niin voimaton, jos se asia ois nyt niin tekisin asialle jotain enkä vaan miettisi niin kuin silloin.. Huomenna shoppingg ( okei joo, kaikkee hyödyllistä eli toivon mukaan ei lähe miljoonaa kynsilakkaa mukaan) ja ja ja tiistaina sit varmaa verikokeisiin.. Pelottaa vaan , et onks ne arvot laskenu mitä ne seuraa, vai onks oikeesti jotain .. Mut ei auta ku ootella.. Välillä se asia tulee mieleen ja meinaan rueta panikoimaa, mut sit saan järel ajateltuu, ja hallittua tilanteen.

monen moista parin päivän ajalta

Esitys meni suht hyvin, yks kappale ei oikee sujunu ja se lopetettii sit kesken :D ja muute kaikki meni ok:sti. Ekan kappaleen aikana jännitys laukes, ja alko helvetin moine vapina, mut mulla se ei onneks vaikuta ääneen. Hyvä fiilis jäi, ja tunsin taas voittaneeni itseni.

Eilis ilta puolestaan meni miten meni, sain illalla paniikkikohtauksen, olin niin väsynyt ja jännitin tän päivästä laulamista! Eka oli koko illan semmone apua apua, sit suihkus rupes ahistaa, sit tulin huoneesee ja tuli pakokauhu. Sit oli pakko päästä ulos, menin ulos jugurttipurkin ja laukun kaa ku laukus oli juomista, ja polttelin siin pari tupakkaa ja kokeilin rauhottuu. Oli kauhee kuoleman pelko, ja vapisutti, ja huippas ja kaikki tuntu tosi oudolta. Ennen ulos lähtöö nappasin puolikkaa opamoxin.. Nuo rappuset on ainuut mitkä pelottaa ihan saatanasti lähtee siin olotilas kävelee alas... Mut selvisin. Aikani pihalla olin sit tulin sisälle, ja alko helpottaa, vaik ajatukset meinas välillä karatakki. Mut sit sain viel ihmee aikasi unen päästä kii. Olen ylpeä itsestäni.

Ja tänä iltana pelattiin porukassa ja oli tosi hauskaa. Yleensä en siihen aikaan enää tee mitään kun ahdistaa, mut nyt aattelin et perkele, voin mä pelata, et sit lähen vaik kesken pois jos rupee ahdistaa ihan kamalasti. Käytiin myös toisen tytön kaa joka asuu tääl samas paikas, ni kaupas, ja juteltii kaikkee mukavaa, mitä lapsuudes on ajatellu ja luullu, esim. et mustavalkeeohjelmii ku katto nii luuli et ennen ei oo ollu värei. Sit mä muistan ku mä luulin ihan pienenä joskus 4 vuotiaana, et ku äiti ja iskä laitto mut aikaseen nukkuu, et ku on keskiyö , et aikuiset muuttuu hirviöiks. Se oli kamalaa. Mut samalla mulle tuli mielee, ku ala-asteel nukuin iskän luona aina sen vieres,  nii aina ku rupesin nukkuu, niin iskä silitteli mun hiuksia.. Toisaalta se oli ahdistavaa, mut samalla tuli sellane olo, et musta välitetään. Onneks oon löytäny sen saman tunteen nyttenki, vaikka se oli välillä kateissa, sillon ku olin masentunu.. Paljon on tullu taas mietittyy ja pohdittuu. Välil ku onnistus nollaa ajatukset.